E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suom. V. K. Trast
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1912.
1800-luvulla, siihen aikaan jolloin ei vielä ollut rautateitä eikäviertoteitäkään, ei kaasuvaloa eikä steariinikynttilöitä, ei mataloitavieterisohvia eikä kiilloittamattomia huonekaluja, ei elähtäneitä,kakkulanenäisiä nuorukaisia eikä vapaamielisiä, järkeileviä naisia eikäsuloisia kamelianaisia, joita nykyjään on niin paljon, — tuohonnaiviin aikaan, jolloin Moskovasta Pietariin matkustettiin reessä tahivaunuissa, otettiin matkalle kaikkea, mitä kotikeittiö tarjosi,ajettiin kahdeksan vuorokautta pehmeätä, pölyistä tahi likaista tietäpitkin ja uskottiin posharski-kotletteihin ja valdailaisiinrinkeleihin, — jolloin pitkinä syysiltoina poltettiin talikynttilöitäkaksikymmen- ja kolmikymmenhenkisessä perhepiirissä, muttatanssiaisissa pantiin monihaaraisiin kynttiläjalkoihin vahakynttilät,jolloin oli tapana asettaa huonekalut symmetrisesti, jolloin meidänisämme olivat nuoria ei vain siinä suhteessa, että heidän kasvonsaeivät olleet rypyssä eikä hiuksensa harmaat, vaan he toimeenpanivatkaksintaisteluja naisten takia ja syöksyivät toisesta päästä huonettanostamaan maasta vahingossa tahi tahallaan pudotettuja nenäliinoja,jolloin meidän äideillämme oli lyhyet miehustat ja hyvin isot hihat japerheasiat ratkaistiin arvalla, jolloin viehättävät kamelianaisetkarttoivat päivän valoa, — noihin vapaamuurarilooshien, martinistienja nuorisoliittojen naiviin aikoihin, Miloradovitshien, Davydovien jaPushkinien loistoaikoihin — oli K:n maaseutukaupungissa aatelistonkokous, jossa toimitettiin vaalit.
— No, samapa tuo, vaikka saliinkin, — sanoi nuori upseeri, jolla oli.turkki yllä ja husaarilakki päässä ja joka juuri oli noussut reestä janyt astui sisälle K:n kaupungin parhaaseen hotelliin.
— Täällä on parhaillaan oikein suuri kokous, teidän ylhäisyytenne, —puheli hotellin palvelija, joka jo oli ehtinyt kuulemaan upseerinsotamiespalvelijalta että husaari oli nimeltään kreivi Turbin ja jokasen vuoksi puhutteli häntä "teidän ylhäisyydeksenne." — Alremovinrouva tyttärineen lupasi iltaan mennessä lähteä pois; silloin tuleenumero yksitoista tyhjäksi niin että te saatte sen, — sanoi hän astuenkevein askelin kreivin edellä käytävässä ja vilkkuillen koko ajantaakseen.
Isossa salissa istui pienen pöydän ääressä, joka oli mustuneen, keisariAleksanteria esittävän kokovartalokuvan kohdalla, samppanjaa juodenmuutamia miehiä, nähtävästi paikkakunnan aatelisia, ja syrjässäsiniturkkisia, matkustavia kauppiaita.
Tultuaan huoneeseen ja kutsuttuaan sinne ison koiransa Blücherin, jokahänellä oli matkassa, kreivi riisui viittansa, jonka kaulus vielä olikuurassa, tilasi viinaa ja istuutui lyhyeen siniseen atlastakkiinsapuettuna pöydän ääreen sekä rupesi puheisiin muiden herrojen kanssa,joihin hänen kaunis ja avoin ulkomuotonsa oli heti tehnyt miellyttävänvaikutuksen ja jotka tarjosivat hänelle pikarin samppanjaa. Kreivi joiensin ryypyn viinaa ja tilasi sitten myöskin pullon samppanjaatarjotakseen uusille tutuilleen. Kyytimies tuli pyytämään juomarahaa.
— Sashka, — huusi kreivi, — anna hänelle!
Kyytimies poistui Sashkan kera, mutta tuli kohta takaisin rahatkädessä.
— Isä kulta, luullaksenihan koetin parastani teidän armonne hyväksi!
Sinä lupasit minulle puoli ruplaa, mutta tuo antoi vain neljänneksen.
— S