Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Selma Lagerlöf
Suom. Maija Halonen
Werner Söderström, Porvoo, 1900.
Selma Lagerlöf, kirjoittanut Juhani Aho.
Herraskartano.
Legendoja:
Vanha Agneeta.
Pako Egyptiin.
Seitsemän kuolemansyntiä.
Hautakirjoitus.
Herra ja Pyhä Pietari.
Hänen kirjailijaluonteensa on nykyisen pohjoismaisen kirjailijapolvenomituisimpia ja omintakeisimpia. Hän seisoo ulkopuolella heitäkaikkia ja yläpuolella kaikkia yhdenikäisiään.
Kun maailma oli alkanut kyllästyä valokuvailevaan ja luontoa jaelämää jälittelevään ja orjallisesti kuvaavaan köyhäsisältöiseenrealismiin ja kun se oli saanut tarpeensa tylsyneestätendenssikirjallisuudestakin, rupesi se toivomaan tietäjiä, jotkanostaisivat mielen yläpuolelle jokapäiväistä todellisuutta taiainakin värittäisivät sitä runouden ruskolla. Silloin ilmaantuisiihen saakka melkein tuntemattoman ruotsalaisen naiskirjailijanSelma Lagerlöfin "Tarina Gösta Berlingistä", joka kuin yhtäkkiävuodatettu runsauden sarvi levitti runoutta, mielikuvitusta jakauneutta janoavien eteen uhkuvan henkensä mitä hienoimpia, mitätuoreimpia viinirypäleitä. Teos ei ollut ainoastaan silta vanhastauuteen, se oli itsessään aivan uusi, ihana maailma ja kuitenkinsama vanha, missä elimme, mutta uusilta puolilta esitetty. Mitäloistavimmissa kuvauksissa, mitä liikuttavimmin sävelin ja samallakun tarumaisesti, niin kuitenkin aina uskottavasti ja todenmukaisestikuvataan tässä kertomarunossa mitä moninaisimpia luonteita, mitäkirjavimpia tapauksia ja mitä vaihtelevimpia oloja ja kohtaloitavanhasta Värmlannista. Koko lukeva Skandinaavia oli kuin huumautunut,sillä tämä hiljainen, harmaa, kylmä pohjolamme yhtäkkiä loisti jahehkui kuin Italian auringon valaisemana.
Voimain ponnistus ja tuhlaus näytti tässä teoksessa olleen niinsuuri, että sen luettuaan tuli arvelleeksi, ett'ei hän siitä enäävoisi ylemmäksi kohota, ei edes pysyä saavuttamassaan korkeudessa.Kirjailijattaren seuraava teos vei kuitenkin Värmlannin vuorienrinteiltä — Etnan huipulle. Yhtä suurella taidolla ja lennollakuin hän "Tarinassa Gösta Berlingistä" kuvasi omaa maataan, yhtäuskottavasti esitti hän "Antikristuksen ihmeissä" Sisilian maataja kansaa. Hän kuvasi sitä murrosajassa uuden ja vanhan vaiheella,tarujen ja tapojen muinaisuuden ja rautateiden ja sosialisminvaihteessa tunkien hänelle näennäisesti vieraiden olojen ja ihmistensisimpään sieluun ja kaiken sen ohella loihtien esiin kuvia maastaja maisemista, vuorilta ja vesiltä taidolla, joka täydellisestivastasi ihanain alkukuvain vaatimuksia. Ja sen kaiken taustana oliajattelijan syvämielisiä mietteitä ja tietäjän näkyjä menneisyydestäja aavistuksia ihmiskunnan tulevaisuudesta ja onnen ehdoista.
Hillitön mielikuvituksen lento vei ehkä joskus hämäryyteen jahajamielisyyteen. Mutta seuraavissa teoksissa on ilotulituspyöränpärskyvä kipinäkimppu jo muuttunut yhtenäiseksi, hillityksi loimoksi,joka taiteellisella tarkkuudella keskittää valonsa ja lämpönsä jasaa sen kantamaan ehkä vielä kauvemmaksi, vielä syvemmällekin."Kungahällan kuningattaret" ja siihen kuuluvat "legendat" ovat tuotasuurta taidetta pienessä koossa, jota ainoastaan suurimmat nerotkykenevät luomaan. Katoolisen kirkon parhaat pyhimystarut eivät niitävoita aatteiden syvyydessä, sisällön runollisuudessa, esitystavanyksinkertaisuudessa ja selvyydessä.<