E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Rudyard Kipling
Englannista suomensi V. Hämeen-Anttila
Kansan novellikirjasto 7.
Helsingissä,Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa,1907.
W. Leinosen kirjapaino, Hämeenlinna.
Rudyard Kipling.
Hänen esi-isäinsä hauta.
Risupoika.
Tulee kaksi vuosikymmentä kuluneeksi siitä, kun 22-vuotiasIntiassa syntynyt ja siellä toiminut sanomalehtimies yllättiensinnä Englannin ja tuossa tuokiossa koko sivistyneen maailmaneräällä kertomuskokoelmalla, jonka vaatimattomana nimenä oli"Yksinkertaisia jutelmia ylängöiltä" [osittain suomentanut rouvaAino Malmberg ("Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista" v.1893)]. Pieniä kyhäyksiä ne vain olivatkin, mutta niissä avautui uusimaailma ja niin eloisana, niin leppeällä sävyllä ja niin tarkallahavaintokyvyllä piirrettynä, että lukija tunsi näkevänsä ehdotontatosielämää edessään, hänelle ennen miltei tuntematonta.
Tämä tulokas oli taiteilijasukua. Isä oli kuvanveistäjä, maalari japiirtäjä; hän on ottanut osaa poikansakin parhaan nuorisonkirjan,"Viidakkokirjan", kuvittamiseen. Äiti taasen oli Intiassa eteväksikatsottu kirjailijatar, ja kuulu sukkeluudestaan. Näiden vanhempainainoa tytärkin sukeusi kirjailijattareksi. Kiplingin kaksi tätiäolivat Englannissa naimisissa, toinen kuuluisan maalarin Sir EdwardBurne-Jonesin ja toinen taideakatemian presidentin Sir EdwardPoynterin kanssa, ja näiden hoideltavaksi lähetettiin Kiplingviisivuotiaana Bombaysta, missä hän oli syntynyt joulukuun 30p:nä 1865. Ei ole ihme, että näin ollen koitui ainoasta pojastajotakin merkillistä, kun hän kuudentoista vanhana palasi Intiaan.Hän ryhtyi sisämaalaiseksi sanomalehdentoimittajaksi Lahoressa,jonne isä oli siirtynyt taidekoulun ja museon johtajaksi. Isältäänhän peri tarkan silmän, taiteellisen aistikkuuden, väririkkaankuvailun, joka ei sisällä omakohtaisia selityksiä, vaan antaalukijan vapaasti muodostaa mielipiteensä: Onpa Kipling itsekuvittanutkin lastenkirjansa ("Niin Juuri juttuja pikku lapsille")hauskoilla piirroksilla. Äidiltä on tuo sukkeluus peräisin, jokakauttaaltaan pulppuilee vereksenä ja sotilaskertomuksissa kohoaaverrattomaksi veikeydeksi. Sanomalehtimiehen ammatin täytyy ollaoivana harjotuksena tällaisille luontaisille taipumuksille pirteittenkuvausten kyhäilemiseen oudoista, yleisön mieltä kiinnittävistäoloista. Kipling tosin alotti runoelmilla, jo 15—16-vuotiaanajulkaisten pari mitätöntä vihkosta ja v. 1886 Intiassa kolmannen,joka siellä saavutti jonkun verran huomiota. Mutta joskin häntälläkin alalla myöhemmin julkaisi kolme huomattavaa kokoelmaa jaliudan hajallisia sepitelmiä, niin koitui hänen oikeaksi alakseenlyhyt kertomus.
Hän alotti kyhäilemällä sanomalehteensä pikakuvia ympäristöstään. Häntoimi alalla, jolla jos millään tulee tuntemaan kirjavimpia oloja,tunkeutumaan mitä erilaisimpiin piireihin ja matkustelemaan monillapaikkakunnilla. Hän perehtyi Intian omituisen haaveelliseen maailmaanja sen merkilliseen europalais-asutukseen paremmin kuin yksikäänmuu kynän käyttöön pystyvä, ja tämä kokemus on hänellä näihin astiriittänyt ehtymättömäksi, väliin uusilla matkoilla verestetyksiaiheitten lähteeksi, joka pysyy hänen monipuolisen tuotantonsahuomattavimpana haarana. Myöhemmin, kun Kipling oli suuruus, joltakustantajat suorastaan kiristivät kaiken mitä ikinä käsistä lähti,Kipling löi kasaan joukon vanhoja leikkelyksiä ("Kamalan yön kaupunkija muit