Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertomuksia ja kuvauksia
Kirj.
Akseli Salokannel
Hämeenlinnassa,Boman & Karlsson'in kustannuksella,1905.
Salmelan sieni-afääri.
"Sydänmaan tähti".
Keväisiä tunteita.
Huvimatka.
"Pikkujussi".
Katri.
Hän on yrittävä ja muutenkin aikaansaseuraava mies, tuo Eljas Salmela.
Uskollisesti hän kuntansa asioita hoitaa ja hommaa; ahkeraanistuu kokouksissa ja suurta suuta siellä pitää. Luottamustoimiaon hänelle uskottu. Istuu jäsenenä kansakoulun johtokunnassa,vaivaishoitohallituksessa ja on valittu kirkkoraadin jäseneksi, mikäkunnia vain harvoille kuolevaisille sattuu. Sitäpaitsi ottaa hän osaalukemattomien komiteain istuntoihin.
Ja niissä onkin Salmela mies paikallaan. Hänellä on niskaa, onvatsaa ja selkää ja paljon pehmeätä paikkaa, niin ettei keskenistumaan väsy. Sanalla sanoen on Eljas Salmela mies, jolla onnäköä ja kokoa ja jonka läsnäolo herättää kunnioitusta komitea- jahallintopöytienkin ääressä.
Eljas Salmela on myös ahkera sanomalehtien lukija. Vieras huomaasen heti, astuessaan hänen kamariinsa. Peräseinällä on vahvojakasoja luettuja lehtiä; on erityinen koukku, johon Salmela sujauttaatähdellisemmät uutiset ja ilmoitukset.
Ja kun sattuu oikein "ekstra" pala — niinkuin hänellä on tapanasanoa — lukee hän sen moneen kertaan, leikkaa irti, ja tuumii jaseuloo asian joka puolelta perin pohjin. Kun asia alkaa selvitä,napsauttelee Salmela sormiansa, kävelee lattian ristiin, rastiin jamaiskauttaa pitkiä sylkiä lattialle, välittämättä siitä, missä nelopullisesti paikkansa löytävät.
Tällaisina hetkinä ei Eljas Salmela ympärillään mitään huomaa.Saattaa siinä pistäytyä vieras ja hyvän aikaa seistä noljottaa,ilman että Salmela sitä tuskin huomaakaan. Kokonaisia kohtauksiatoimittelevat talonväet näinä hetkinä, jolloin isännyys kamarissa"pasteerailee".
* * * * *
On muuan Elokuun päivä.
Isännyys on taas tuuminut pitkät rupeamat; kävellyt lattian pitkinja poikki moneen kertaan ja jättänyt märkiä jälkiä sinne, tänne,uudenpuoleisille matoille.
Mutta vihdoin hän napsauttaa lujasti sormiansa, hyökkää tupaan javarmalla äänellä vaimolleen huutaa:
— Eukkoo, eukko, se asia on taas selvä. Vaan arvaapas mikä asia?
— Kuka sinun asioitasi arvaa — vastaa emäntä pilkallisella äänellä.
— Asia on selvä kuin seinä, helposti sen arvaa jos vähänkin "najuaa".
— Sattuu olemaan parempaa toimittamista — huomauttaa emäntäkuivasti ja yhä tuimemmin painaa kirnun mäntää.
Salmela istuutuu pitkän pöydän päähän ja hetken mietittyään sanoatokasee:
— Väki lähtee iltapäivällä metsään. Toimita voisi pyttyyn ja laitaruoka pöytään.
— No mitä sitä nyt metsässä… ja koko väki? — ihmettelee emäntä.
Mutta Salmela ei kuuntele vaimonsa kysymystä, vaan yhä varmempanajatkaa:
— Katsele sinä Sanna sieltä vajasta niitä koppia.
— Minkälaisia ne pitäisi olla? — kysyy Sanna.
— Väli sillä! Koppa kun koppa!
— No mutta ukko, mitä sinä oikein meinaat, sano edes asia! —tiuskasee emäntä.
— M