trenarzh-CNnlitjarufafi

METSÄN SATUJA JA MUITA RUNOJA

Kirj.

Lauri Pohjanpää

Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1924.

Vaimolleni

SISÄLLYS

I METSÄN SATUJA

Muurahaisen neuvo
Peni ja harakat
Kurki ja joutsen
Harakanpesä
Pohjatuuli
Käräjillä
Viisi jyvää
Yksimielisyys on voimaa
Lahorastas ja räkättirastas
Hautajaiset
Kiurun tupa
Peltosirkku
Heinä
Syksy
Marjatan käki
Palokärki

II PISARAN LAULU

Sadepilvet riippuvat ylitse maan
Sa sano, haapa, miksi väriset
Ensin kultaa unten, taruin
Veli kuolema
Kun kerran hetkeni mun tullut on
Suvi-yönä
Saladdin
Mont Blanc'illa
Pisaran laulu
Merenkävijä
Heinäkuussa
Rantapetäjä
Ille faciet
Joulukellot

III JOULUVIRSI

Neljäs tietäjä
Jouluvirsi
Tähdet
Vanha tapuli
Pyhä Pietari ja soittoniekka
Kultainen lanka

I. METSÄN SATUJA

MUURAHAISEN NEUVO

    Oli tullut aurinko, tullut kesä,
    piti sirkkojen laittaa pesä.

    Oli maistraatit käyty ja saatu luvat
    ja pitkin ja poikin tuvat

      paperill' oli valmiina kattohon hamaan.
    Mitäs muuta kuin rakentamaan!

    Isä sirkka sylkäisi kouraan: »Tuosta
    läks hirsi jo, — emo, ala juosta!»

    Ja niin sitä vietihin heinänkortta,
    oman kartanon ensi ortta.

    Ja niin sitä tehtihin täyttä ja totta,
    hiki virtana vuoti jotta!

    »Mut maltas», puuskutti emo, »jos vaikka
    talon katsottaisiin jo paikka!»

    — »Se on katsottu», tokaisi isä, »no tiemmä
    kiven rakohon tuonne sen viemmä!»

    — »Ehei», sanoi emo, »ei siitä mitään —
    näköala se olla pitää!»

    Ja niin oli kaukana perhesopu
    ja niin tuli kova suukopu.

    Ja isä veti sinne ja emo veti tänne,
    kireällä jok'ainoa jänne.

    Tuli tuoksahti siihen muurahainen.
    »No, jopa nyt, katsohan vainen»,

    se sanoi, »jo kaikki nyt urheilla alkaa,
    kun vallatkin vetää jo malkaa!»

    — »Hm», hymähti isä ja helpotti, »tässä
    vähän ollaan pykäämässä.»

    — »Vai sitä se on», virkkoi vieras, »voinen
    kai neuvoa, tapa ihan toinen

    on meillä: me vedämme suuntaan samaan
    kun käymme rakentamaan.

    Se keino vois kelvata mietittäväksi.»
    Päin kekoa viittas ja läksi.

    Ei sirkkojen päätä käynyt kääntää,
    eri suuntiin vaan ne vääntää.

    Mut muurahaiskeko se kasvaa, karttuu,
    kuin linna ikään varttuu.

    Ne vetävät, veitikat, suuntaan samaan
    kun käyvät rakentamaan.

    Mut sirkoilla vieläkään ei ole pesää.
    Ja siitä on monta kesää.

PENI JA HARAKAT

    Tuli mereltä miehet ja raikuiv

...

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!


Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!