eli
Kun kynsi on kiinni, niin on koko lintu hukassa
5-näytöksinen näytelmä
Kirj.
Leo Tolstoi
Suomentanut
Martti Wuori
Tampereella,K. Kaatra,1908.
PJOTR, varakas talonpoika, 42 vuoden vanha,
toisissa naimisissa, kivulloinen.
ANISJA, hänen vaimonsa, 32 vuoden vanha, keimaileva nainen.
AKULINA, Pjotrin tytär ensimäisestä naimisesta. 16 vuoden
vanha, huonokuuloinen, hieman typerä.
ANJUTKA, tytär loisesta naimisesta, 10 vuoden vanha.
NIKITA, heidän renkinsä, 25 vuoden vanha, keikari.
AKIM, Nikitan isä, 50 vuoden vanha, kehnonnäköinen, Jumalaapelkääväinen.
MATRJONA, hänen vaimonsa, 50 vuoden vanha.
MARINA, orpotyttö, 22 vuoden vanha.
KUOMA, naapurinainen.
MARFA, Pjotrin sisar.
MITRITSH, vanha renki, entinen sotamies.
Anisjan kuoma.
Puhemies, juro talonpoika.
Marinan mies.
Ensimäinen |
Toinen | tyttö.
Urjädnikka, (maapoliisi).
Muuan ajuri.
Nuodemies.
Naittaja-ämmä.
Akulinan sulhanen.
Kylänvanhin.
Vieraita, vaimoja, tyttöjä, lapsia ja muuta kansaa häissä.
Ensimäinen näytös.
Tapahtuu syksyaikaan isossa kylässä. Näyttämö kuvaa tilavaa tupaa
Pjotrin talossa. Pjotr istuu penkillä, korjaten länkejä. Anisja ja
Akulina kehräävät.
Pjotr, Anisja ja Akulina. (Naiset laulavat kaksiäänisesti).
Pjotr. (Katsoo ulos ikkunasta.) Taaskin ne hevoset karkasivat.Kun eivät vain varsaa tappaisi. Nikita! Nikita hoi! Kuuroko se on?!(Kuuntelee. Naisille:) Olkaa tuossa jo; ei kuule mitään.
Nikitan ääni. (Pihalta.) Mitä?
Pjotr. Aja hevoset pihaan!
Nikitan ääni. Ajanpahan, jahka kerkiän.
Pjotr. (Päätään pyöritellen.) Jo noita renkiä! Olisinpa terve, enkuuna päivänä rupeisi pitämään. Vastusta niistä vain on, ei muutamitään. (Nousee ja istuutuu taas.) Nikita! Eihän se kuule. Menkäähänteistä joku! Akulina, menehän sinä ja aja!
Akulina. Hevosiako, vai?
Pjotr. Ka, mitäs sitte?
Akulina. Paikalla. (Menee ulos.)
Pjotr ja Anisja.
Pjotr. Vetelys se on koko mies… talon toimiin kykenemätön. Hyvä jospaikaltaankaan hievahtaa.
Anisja. Oletpa tuota itsekin koko vikkelä: uunilta penkille — siinäsinun toimesi. Vaan muita kohtaan kyllä kelpaa vaativainen olla.
Pjotr. Teitä kohtaan jos ei vaativainen olisi, niin ei vuoteen kotonanäkisi. Semmoista väkeä!
Anisja. Kymmeniä asioita yhdellä kertaa tekemään panet ja vaanhaukut. Uunilla loikoen sit’ on kyllä helppo käskeä.
Pjotr. Äh, jos ei tämä tauti vain olisi minuun tullut, niin enpäivääkään rupeisi häntä pitämään.
Akulinan ääni. (Näyttämön takaa.) Tse, tse, tse… (Kuuluu varsanhirnahdusta ja hevosten juoksu portista pihaan. Portti narahtaa.)
Pjotr. Joutavia jaaritella, — sitä se kyllä osaa. En, totta perin,rupeisi pitämään.
Anisja. (Matkien.) En rupeisi pitämään… Liiku ensin itse