E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Suomentanut Hulda Sykäri
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918.
I. Pyhä Barbara
II. Vapaa saari
III. Öiset äänet
IV. Saarelaisten elämäntarina
V. Ali Tshorbadshi
VI. Elävä alabasteripatsas
VII. Hautaus
VIII. Hupainen juttu
IX. Pyhän Barbaran kohtalo
X. Kasvatusisä
XI. Hyvä neuvo
XII. Punainen puolikuu
XIII. Kultakaivos
XIV. "Mikael Timar von Levetinczy"
XV. Tyttömäinen kuje
XVI. Uusi kuje
XVII. Morsiuspuku
XVIII. Timea
XIX. Alabasteripatsaan häät
XX. Suojeluspaholainen
XXI. Kevätaika
XXII. Hämähäkki kukkien keskellä
Ensimmäinen luku.
Näiden tapahtumien aikaan ei Tonavalla vielä kulkenut höyrylaivoja.Galatz'ista Mainiin, siis Turkista Saksaan saakka Unkarin halkikulkevalla virranosalla oli yhdeksäntuhatta hevosta vetämässälaivoja vastavirtaan; Turkin puolisella Tonavalla käytettiin myöspurjeita, Unkarin puolisella ei. Sitäpaitsi uiskenteli parvisalakuljetusveneitä edestakaisin näiden maiden välillä, ja niitäkaikkia soutivat voimakkaat kädet. Siihen aikaan oli varsinkinsuolan salakuljetus yleinen, ja sitä ehkäistäkseen olikin valtiorakennuttanut vartiomajoja pitkin koko rantaa. Niissä piti lähikylienmiesväen pyssyin asestettuina vartioida rajaa. Kukin kylä antoirajavartiansa ja kussakin kylässä oli omat salakuljettajansa.Tarvitsi siis vain järjestää asiat siten, että sillä aikaa kun jonkunkylän nuoret makasivat vartiomajoissa, vanhukset läksivät matkaansalakuljetusveneineen, ja sehän oli kaunis sukulaispiirre.
Mutta valtion viranomaiset vartioivat ankarasti rajaa eräästätoisestakin syystä, nimittäin estääkseen ruttoa leviämästä. Oliryhdytty jos jonkinlaisiin varokeinoihin, jotta tämä hirveä tauti eipääsisi tunkeutumaan sisämaahan. Jokirantojen väestö sai seurustellakeskenään vain noudattamalla mitä ankarimpia suojelusohjeita, ja tämäseikka teki sen elämän hyvin miellyttäväksi ja mielenkiintoiseksi.Jokaisessa laivassa tuli olla mukana virkamies, "puhdistaja", hirveäihminen, jonka velvollisuus oli heti laivan saavuttua Orsovaanluovuttaa ruttosulkulaitoksen huostaan kaikki matkustajat, jotkamatkalla olivat pienimmässäkään määrässä joutuneet kosketuksiinjonkun tarttuvan aineksen kanssa, oli se sitten mitä laatuatahansa. Senvuoksi kutsuttiin häntä "puhdistajaksi." Ja voi häntä,jos hän laiminlöi velvollisuutensa, sillä häntä rangaistiinmitättömimmästäkin laiminlyönnistä viidentoista vuoden vankeudella.
Mutta salakuljettajiin ei rutto näyttänyt pääsevän käsiksi, sillähe eivät kuljettaneet mukanaan yhtäkään "puhdistajaa", vaikka hekulkivat yötä päivää rantojen väliä.
Myrsky yksin aikaansai epäjärjestystä heidän pienissäkauppa-asioissaan, sillä se yhdessä niin kutsutun "Rautaportin"kautta kulkevan vuolaan virran kera viskasi soutuveneet eteläistärantaa vastaan. Salakuljetusta harjoitettiin tosin myös niillälaivoilla, joita hevoset vetivät, mutta sellainen kuului jotukkukauppaan eikä ollut köyhien tointa. Täten ei myöskään kuljetettusuolaa, vaan tupakkaa ja kahvia.
Myrsky on nyt perinpohjin la'assut puhtaaksi Tonavan kaikistalaivantapaisista ja siten kohottanut yleistä siveellisyydentuntoa jalainkuuliaisuutta, jopa siihen määrään, että ei ole ollut vähintäkään