Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
H. G. Wells
Englanninkielestä suomennettu
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1919.
MATCHING'S EASY SODAN AIKANA. (Jatk.)
Osanottajia.
1.
Varsinkin kaksi asiaa nyt askarrutti mr Britlingin mieltä. Toinenoli suurenmoinen ja miehekäs aatos, sankarillinen ja juhlallinenlaadultaan, ajatus, että pitäisi ryhtyä ottamaan osaa suureentaisteluun, jättää Dower House tottumus- ja toimintapiireineen jalähteä —. Päästyään aatoksissaan tuohon asti hän ei ollut oikeinselvillä mihin oli lähdettävä tai mitä oikeastaan oli tehtävä. Hänenmieleensä kuvautui tekaistuun univormuun puettu vapaaehtoinen, jokaaiheutti vakavia vaurioita pensasaidan takaa esiin hyökkäävälleviholliselle. Univormu oli luultavasti sommiteltu samaan tapaankuin se puku, joka hänellä oli yllään mi Direckin saapuessa. Siinäoli hihanauha. Toisinaan hän taas kuvitteli työskentelevänsäpuhelimen ääressä tai jossakin toimistossa suorittamassajonkinlaista näennäisvirallista työtä, joka kysyi pikemmin älyäkuin harjoitusta. Silloinkin tietysti hihanauhalla varustettuna.Kuukaus sitten hän olisi tuskin tiennyt, mikä "hihanauha" oikeastaanon; nyt se tuntui kansallisen järjestyminen tunnussanalta. Hänoli maanantaina aamujunassa matkustanut Lontooseen aikoen hetikirjoittautua johonkin tarjona olevaan toimeen; sanalla sanoen:hän tahtoi saada hihanauhan mitä pikimmin. Aamulehdet, joita hänosti asemalla, muuttivat hänen Pariisin välttämätöntä kukistumistakoskevan vakaumuksensa toivonsekaiseksi epäilyksi, mutta ei saanutjärkytetyksi hänen päätöstänsä. Uutiset, joissa kerrottiin tappioistaja takaa-ajoista ja peräytymisestä peräytymästä päästyäkin, olivatsanomalehdistä kadonneet. Saksalaisten oikea siipi oli joutunutvastahyökkäyksen alaiseksi ja näytti olevan vaarassa ahdistua Parisinja Verdunin väliin englantilaisten hyökätessä siviltä sen kimppuun.Tämä kevensi hänen mieltänsä, mutta ei mitenkään muuttanut hänenuutta käsitystään, että sota oli pelottavan ankara asia. Siinäkintapauksessa, että vihollista pidätettäisiin ja pakotettaisiin hiukanperäytymään jäisi riittävästi työtä joka miehelle, kun tulisikysymykseen ajaa se takaisin omaan maahansa. Tämä sota oli jotakinennenkuulumatonta ja koski varmaan kaikkia… Se merkitsi, ettäjoka miehen oli annettava itsensä. Että hänenkin oli uhrauduttava.Tätä asian selvää tajuamista ei mikään saanut estää puhkeamastateoksi. Oli erinomaisen häpeällistä pysytellä nyt syrjässä ja ollatekemättä voitavaansa sivistyksen hyväksi, Englannin hyväksi, kaikenmukavuuden ja turvallisuuden hyväksi, jota oli saanut nauttia —noita harjoitettuja, tottelevaisia, riivattuja miljoonia.
Sinä päivänä mr Britling oli pelkkää yltiöpäistä vapaaehtoisuutta,pelkkää isänmaallista uhrautuvaisuutta.
Mutta kaiken tämän urheuden takana oli mr Britlingin mielessä tuotoinen asia, eräänlainen pelko. Hän oli nyt valmis levittäytymäänhyökkääjää vastaan kuin rohkea kalkkunakukko, joka höyhenjännittyneenä. Hän oli valmis käymään eteenpäin pistin ojona,marssimaan ja kaivamaan niin kauan kuin voimia suinkin riittäisi,ampumaan ja, jos niin tarvittiin, kuolemaan juoksuhautaanmieluummin kuin sallisi saksalaisen militarismin hallita maailmaa.Omasta puolestaan hän ei peljännyt. Hän oli valmis kaatumaantaistelukentälle tai sankarillisesti makaamaan sotilassairaalassa.Mutta seikka, jonka erikoinen ja lamaava luonne oli hänelle täysinselvä