Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Mauri Jokai
Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1879.
Ilta oli tulossa. Setäni, rauhatuomari Lörincz Kassay[1] seisoi ulkonaasuntonsa ovessa, joka oli valtatietä päin ja ilman portitta, niinkuinmuittenkin hänen vieraanvaraisten naapuriensa talot. On kyllä totta,että avonaisella pihalla loikui seitsemän karhunkokoista verikoiraa, jajos joku tahtoi mennä sisään huoneisin, kysyi se enemmän vaivaa, kuinjos Pestissä pyysi talonvartiaa ovea avaamaan. Järkevä ihminen eikuitenkaan liiku maantiellä ilman sauvatta; sillä tarvitsee vaansivaltaa yhtä luppakorvista, niin muut ymmärtävät heti viittauksen japötkivät tiehensä, mikä minnekin. Silloin ei vielä käytetty noitalyhyitä, mitättömiä keppejä, joita vastaan ei voi nojata itseään jajoilla ei myöskään saata koiria lyödä.
Setäni Lörincz Kassay seisoi siis tuolla ovessaan, piippua polttaen, jahuusi toisella puolella tietä asuvalle lautamiehelle, joka niinikäänseisoi huoneensa ovessa. Keskustelu olisi tosin käynyt helpommin, josjompikumpi olisi mennyt toisen luokse, sillä tie oli leveä ja täytyihuutaa kovasti toinen toisensa sanoja kuullaksensa, mutta tiellämolempien talojen välillä oli niin paljon likaa, että vaunuillakin olivaikea siitä lävitse päästä, ja jos tahtoi mennä ylitse, oli ensinkiertäminen puutarhain ympäri ja samaa tietä takaisin tuleminen,kaikkialla aitauksia myöten kiiveskellen. Sen vuoksi oli parempi tuollatavoin huutaa toiselle puolelle.
Mitenkä Lörincz Kassay on minun setäni, sitä en tiedä, mutta pidäsinäkin, arvoisa lukija, häntä sukulaisenasi, sillä — hän on kiireestäkantapäähän asti kunniallinen, kelpo mies, eikä tuota sinulle häpeää.Pitäkäämme kiinni tuosta vanhasta hyvästä tavasta, että unkarilaisetkatsovat itsiään jäseniksi yhdestä perheestä, ja että vanhemmatnimittävät nuorempia veljensä pojaksi ja tyttäreksi, nämät taas heitäsedäksi ja tädiksi.
Setä Lörincz kuului siihen kunnon keskiluokkaan, jonka toimena olikäyttää lakia ja oikeutta, ylläpitää kansallista yhteistunnetta,edistyttää varallisuutta heimomme hyväksi, tehdä työtä ilman melua jakiitosta. Heistä ei puhu historia eikä runoilijat, sillä tuommoisiakelpo kunniallisia ihmisiä ei meillä ole niin harvassa, että heidännimensä tarvitsisi muistoon kirjoittaa ja mitä tekisikään runoilijasemmoisilla kunniallisilla ihmisillä, joissa ei ole edes senverran romantisuutta, että viettelisivät toisen vaimoa taikkakaksintaistelussa ampuisivat jotakuta päähän hävyttömän silmäyksentähden? Semmoinen ihminen syntyy, aivan säännöllisellä tavalla, ilmantähdistä-ennustusta, kasvaa pianon-soittajaksi tulematta, suorittaakunnialla koulunkäyntinsä, ja kun hän on kaikki oppinut, tulee hänkotiin vanhempiensa tykö ja asuu heidän luonansa kuuliaisena poikana.Nämät naittavat hänet, kun hän tulee siihen ikään, ilman mitäänrunollisuutta; ja kuoltuansa jättävät he hänelle taloutensa ilmanvelkoja, sillä tämä luokka kansalaisistamme pitää velkoja jonkinlaisinasyntinä, noudattaen sitä periaatetta, ettei kunniallisen ihmisen tuleantaa ulos enemmän kuin hän saapi sisään; keinotteleminen ei oleunkarilaisen mielitoimia. Tämä periaate oli siihen määrään astijuurtunut Kassayn sydämeen, että hän koulu-aikanansa, jos hänensaappaansa olivat rikki kuluneet, oli valmis ennemmin tekemään itsensäsairaaksi, kunnes sai rahaa kotoa, kuin olisi suutarilta mitään velaksiottanut. Oppijaksonsa kollegiumissa suoritti hän loistolla; sitteharjoitti hän oikeuden-asioita vara-ispán'in[2