E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertoelma kymmenenneltä vuosisadalta
Kirj.
175:nnestä saksalaisesta painoksesta suomentanut O. A. Joutsen
WSOY, Porvoo, 1901.
Tämä kirja on sepitetty siinä hyvässä uskossa, ettei historiankirjoituseikä runous kumpikaan kärsi siitä mitään haittaa, että ne solmivatkeskenään sydämmellisen ystävyyden ja liittyvät yhteiseen työhön.
Jo vuosikymmeniä ovat esi-isiemme jälkeenjättämät historiallisetmuistomerkit olleet kaikenpuolisen tutkimuksen esineinä; parvi ahkeriamyyriä on kaivanut keskiajan maaperää joka suuntaan ja uutterankaivamisensa tuloksena tuonut päivän valoon sellaisen joukon vanhojaaineksia, että kokoojat itsekin siitä usein joutuvat ihmeisiinsä; kaunisja aivan omintakeinen kirjallisuus, taaja joukko muistomerkkejä kuvaavantaiteen alalta, omalle perustalleen orgaanisesti rakennettu valtiollinenja yhteiskunnallinen elämä makaavat hajallaan edessämme. Ja kuitenkin onkaikkien näihin pyrintöihin uhrautuneiden hyvien voimien tuskinonnistunut levittää laajempiinkin piireihin iloa historian oikeastaymmärtämisestä; heidän lukemattomat nidoksensa seisovat rauhallisestikirjastojemme hyllyillä, siellä täällä on niiden päälle kutoutunutlupaavalta näyttävää hämähäkinkinaa, eikä puutu tomuakaan, jokasäälimättömästi kaikki peittää, — niin että ei tunnu aivanmahdottomalta sekään ajatus, että kaikki nämä muinaissaksalaisetmuistomerkit, jotka vasta ovat päivän valoon manatut, jonakin aamunakukon kiekuessa jälleen ovat vaipuneet unhotuksen sorakasoihin jatuhkakumpuihin, kuten tarinan kummitteleva luostari meressä, josta vainhiljaa kilahteleva kellonen antaa heikon viestin syvältä aaltojen alta.
Tässä ei ole paikka ruveta tutkimaan, miten suuressa määrässä syy tähänseikkaan on etsittävä tieteellisyytemme metoodista ja harjoituksesta.
Muinaisaikaisten aineksien kokoaminen voi, kuten kultajyvästenkinkokoaminen, muuttua intohimoksi, joka kantaa ja haravoi kokoonpäämääränään ainoastaan kokoaminen, ja aivan unhottaa, että saatumetalli on myöskin puhdistettava, sulatettava ja hyödyksi käytettävä.Sillä mitä muuten saavutetaan?
Ikuinen istuminen raaka-aineen ääressä, arvollisen ja arvottoman yhtätärkeänä pitäminen, kammo saada aikaan mitään valmista, koska sieltätäältä ehkä vielä voisi saada hitusen lisää, joka antaisi aihettauudenlaiseen selitykseen, ja yleensä — oppineiden kirjallisuuttaoppineita varten, jonka kansan enemmistö kylmänä sivuuttaa, kiittäensilmä sinistä taivasta kohti luojaansa siitä hyvästä, ettei sen tarvitsetästä mitään lukea.
Tämän kirjan tekijä harhaili kerran päivänpaisteisina nuoruudenpäivinääneräiden ystäväin parissa Rooman Campagnalla. Siellä he sattuivatlöytämään vanhan hautakammion rauniot. Soran ja sirpaleitten alla,harmaanvihreän akanthuksen peittämänä, oli siinä joukko hajallaan oleviamosaiikkikiviä, jotka ennen komeana kuva- ja ornamenttiteoksena olivatkoristaneet hautakammion lattiata. Syntyi vilkas keskustelu siitä, mitäkaikki nämä irtonaiset, siellä täällä viruvat kivisirpaleet olivatalkuaan yhdessä ollessaan esittäneet. Muuan meistä, joka olimuinaistutkija, piti kivipalasia aurinkoa vasten ja tutki, olivatko nemustaa vai valkeaa marmoria; eräs toinen, joka rasitti itseäänhistoriantutkimuksella, puheli kauvan ja oppineesti vanhojenroomalaisten hautamerkeistä; — sill'aikaa oli kolmas vaitonaisenaistunut muurinrauniolla ja piirustanut harjoitelmavihkoonsa komeannelivaljakon korskuvine orhiineen ja kilpa-ajajinee