Produced by Tapio Riikonen
Romaani Huippuvuorilta
Kirj.
Suomennos
Helsingissä,G. W. Edlundin Kustannusosakeyhtiö,1917.
I. Pohjoista kohti.
II. Satumaa.
III. Sumu.
IV. Haaksirikko.
V. Agardb Bay.
VI. "Minä olen upseerin tytär".
VII. Viimeinen keino.
VIII. Pohjoismyrsky tulee.
IX. Ottamkovin majassa.
X. Huippuvuorten koira.
XI. Pimeys tulee.
XII. Revontulien loisteessa.
XIII. Napamaiden ritaristo.
XIV. Pitkä yö.
XV. Odottamaton vieras.
XVI. Valojuova.
XVII. Lähtö majasta.
XVIII. René Marmontin viimeinen keksintö.
XIX. Sassen-laakson jumalat.
XX. Viimeinen päivämarssi.
XXI. Pyyntimiesten luona.
XXII. Erämaan peto.
XXIII. Temppelitunturin varjossa.
XXIV. Langaton sähkölennätinasema.
16 1/2 solmun vauhdilla höyrysi Hampurin—Australian linjan komeamatkailijahöyrylaiva "Victoria" pohjoista kohti.
Jäämeren harmaalla ja kiiltävällä pinnalla vyöryivät pitkät mainingitlevollisesti pohjoiseen päin. Joka suunnalla näkyi ainoastaan merta.Kauimpana taivaanrannalla seisoi aurinko liikkumattomana merenkynnyksellä ja lähetti valkeita sädekeihäitään, keveitä kuin aavistus,valoisaan sydänyöhön.
Kuin mahtava, kalpea kultainen kilpi, ripustettu hämärän reunalle,loisti siellä kaukana Pohjolan kesäyön ihmeellinen aurinko…
Suurella matkailijahöyryllä oli ollut vilkas päivä. Sen 400 matkustajaaoli tervehtinyt Karhusaarta, Jäämeren ensimäistä arktistaedelläkävijää, iloisella juhlalla, jonka lopuksi pantiin toimeentanssiaiset tilavalla kävelykannella. Kapteeni Strohmann oli pienessäpuheessa muistuttanut niistä kahdesta rohkeasta miehestä, jotkaensimäisinä olivat jalallaan astuneet tälle epäystävälliselle saarelle.Wilhelm Barents ja Jacob Heemskirk olivat miehiä, jotka kulkivatsuoraan läpi jään ja tulen. Ja kirjava kansainvälinen seura, joka luuliolevansa jossakin suhteessa kaikkien aikojen löytöretkeilijäinkaltainen, joi monta maljaa "Bären Eiland'in" (Karhusaaren) kunniaksiensimäisten myrskylintujen kiertäessä laivaa lepattelevin siivin.
Mutta "Victoria" jatkoi matkaansa pohjoiseen, laivan soittokunnansoittaessa toista kiehtovaa valssia toisensa jälkeen sille kaikkienkansojen sekotukselle, joka puheli kymmenkunnalla kielellä.
Siellä oli tukkukauppiaita arvoisine rouvineen, vastanaineita, jotkanauttivat kuherruskuukauden suloja, nuoria hiukan seikkailuhaluisiamiehiä, muuan professori, jolla oli omat tieteelliset suunnitelmansa,kauniita neitosia vartioivine vanhempineen, joilla oli pienisivutarkoitus hankkia jälkeläiselleen joku varakas pankkiiri taivaraton kreivi — siellä oli tummasilmäisiä ja tulisia etelän tyttäriä,joiden ikä oli epämääräinen, mutta tarkoitukset selvät — siellä olimyöskin joitakuita rikkaasti koristettuja Rebekkoja, joilta aina riittihymy kelle hyvänsä — lyhyesti sanoen siellä oli koko se ihmeellinennäyttely olentoja, jonka sattuma kokoaa 11,000 tonnin suuruiselle ensiluokan matkailijalaivalle.
Soitto loppui "two-step'iin", mutta nauru ja kuhertelu jatkui pienissäsalasopukoissa ja kulmauksissa. Tarjoilijoilla oli kuin siivet. Helensivät paikasta paikkaan samppanjapullo toisessa ja puoli tusinaaseideleitä toisessa käd