Produced by Tapio Riikonen
Satuja Suomen lapsille
Kertonut
Helsingissä,Osakeyhtiö Valistus,1922.
Jörre onnenpoika.
Jättiläisten kilpailu.
Kalojen vallankumous.
Taikaomena ja sen sisaret.
Lintujen lentokilpailut.
Köyhä sotamies ja rangaistu prinsessa.
Satu saunan synnystä.
Hyvän enkelin työ.
Lapinmaan ihmeitä.
Jörre onnenpoika.
Oli kerran ukko ja akka ja heiliä koti semmoinen kuin harakan pesä. Seoli tien poskessa mäkitöyrään juuressa niin liki metsää, että suurtennaavakuusten oksat tuulisella säällä ulottuivat koskettamaan kattoa jaseinähirsiä. No, siitäpä niitä tippui havunneulasia ja sadepisaroitakatolle, joten se ennenaikaansa lahosi ja alkoi kasvaa sammalta.
Ukon ja akan pojat, Jysky, Jere ja Jörre, olisivat jo aikaa kaataneetkuuset, mutta isä-ukko oli estänyt, sanoen hyvän onnen kukkuvan kuusienoksilla, mutta pahojen onnien piileskelevän sen juurien alla. Kulloinikänään kuuset kaadettaisiin, puhaltautuisivat pahat onnet piilostaanihmisten ilmoille ja tuvan asukkaiden ahdistelijoiksi, mutta hyvä onnilentäisi tipo-tiehensä.
Pojat olivat tälle nauraneet arvellen, että se oli vain vanhaataikauskoa, mutta sitä uhemmin oli ukko penännyt poikia puihinkoskemasta.
Pojat siitä hiukan harmistuivat ja alkoivat lyödä laimin tehtäviään.Eivätpä he välittäneet tuvan kattoakaan korjata, vaikka se näytti jouhkaavan pudota perheen hartioille.
Vihdoin otti ukko pojat tiukalle. Hän hankki puodista kolmeleveäteräistä kirvestä sekä yhtä monta sahaa ja käski akan leipoatäyden taikinan reikäleipiä. Ne hän jakoi tasan kolmeen säkkiin, kokosisitten pojat ympärilleen ja antaen heille kullekin varustuksensavirkkoi:
— Nyt tässä on meidän erottava. Me vanhat varikset joudamme kuollatähän hiiren loukkuun, mutta teidän on mentävä maailmalle ja yritettäväeteenpäin elämässä niinkuin kukin parhaiten osaa. Saatte kaiken, mikäon tämän oven ulkopuolella minulle kuuluvaa, mutta pyhiin puihin älkääminun elinaikanani kajotko. —
Hyvästellen siitä sitten pojat erosivat ja lupasivat vielä joskus käydävanhempiaankin katsomassa.
Mutta kohta pihalla syntyi heidän kesken erimielisyyttä siitä, mitäkukin ottaisi peruiksi isänkodista.
Jysky, vanhin veljeksistä, kolusi kauran siemenet aitanhinkalosta,jättäen niitä vain pari kappaa ukon tarpeiksi. Jere tempasi aitannurkasta lapion ja kaikki sirpit sekä uuden hevosennahan, joka oli josuutarin käsiin kannettavassa kunnossa. Muuta kelvollista ei hän siinäkiireessä keksinytkään.
Jörre, nuorin ja hidasluontoisin, oli seisoa jörritellyt pihalla jakatsellut toisten lähdön hötäkkää. Se näytti hänestä ihan lopunedelliseltä humakalta.
Työntyi hänkin viimein vuorostaan aittaan ja alkoi etsiä, olisikomitään otettavaa jäljellä. Löytyihän sieltä ylisiltä ruojusaapaspari jakulunut hevosloimi. No, ottipahan ne, niin ei ihan tyhjin käsintarvinnut alottaa elämäänsä!
Mutta mäen päälle päästyään alkoikin poikia pelottaa maailman avaruusja tien pituus. Hyvä oli sittenkin ollut isän leveä selkä suojana,mutta nyt ei enää auttanut sen turviin työntyä.
He päättivät asettua isän maalle ja valita siitä kukin mieleisensäkolkan asuntoa ja peltoa varten. Metsämaa jouti jäädä yhteiseksi.
Jysky valitsi sen osan, josta hän