Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Saksankielestä suomentanut
Kyllikki Ignatius
Ruusu-risti-kirjasto N:o 1.
Viipurissa,Kustannusosakeyhtiö Tietäjä,1922.
Johdanto.
I. Kävelyretki.
II. Teosofinen luostari.
III. Selityksiä.
IV. Pöytäkeskustelua.
V. Alkemiallinen laboratorio.
VI. Loppu.
Tämä novelli, joka ilmestyi Bostonissa vuonna 1839, oli ensimmäinenyritykseni romaanikirjoittamisen alalla. Menestys oli suuri sekäAmerikassa että Englannissa, joten kirja vähässä ajassa ilmestyi monenapainoksena. Sen päätarkoituksena oli alkujaan levittää eräitä aatteita,joita t:ri Carl du Prel "Maallinen luostari"-nimisellä kirjallaan oliherättänyt eloon Saksassa, englanninkieltä puhuviin piireihin ja niitävalaista teosofiselta näkökannalta. Missä määrin tässä kerrotuttapahtumat perustuvat omiin kokemuksiini, jätän järkevän lukijan omanarvostelun varaan.
Florens, 1899.
Tekijä.
Pienessä kylässä alppien keskellä, lähellä sitä paikkaa, missäEtelä-Baijerin ja Itävallan rajat leikkaavat toisiaan, kirjoitanmuistiin seuraavan kokemukseni. Eiliset vaikutelmat ovat vieläkin aivanselvinä mielessäni ja niiden kautta saamani kokemus on yhtä todellinen,kuin mikä tahansa jokapäiväisen elämän tapahtuma. Se oli kuitenkin niinkovin ihmeellinen, että tuskin voin pitää sitä muuna kuin unena. Olinjuuri lopettanut rosenkreuziläisten historiaa koskevat tutkimukseni.Olin suurella vaivalla lukenut vanhoja, madonsyömiä kirjoja jalahonneita käsikirjoituksia, niin vanhoja, että niistä tuskin saiselvää. Päivät ja puolet yöt olin viettänyt luostarikirjastoissa javanhojen kirjojen kaupoissa ja kaiken, mistä oli vähänkään hyötyätutkimuksilleni, olin jäljentänyt ja koonnut. Vihdoinkin olivaivaloinen työni valmis ja aikomukseni oli sallia itselleni muutamanpäivän lepoajan Tyrolin alpeilla.
Lumi peitti vielä vuoret, vaikkakin kevät jo oli tehnyt tuloaanlaaksoissa. Olin kuitenkin niin kovin kyllästynyt kaupungin levottomaanja meluavaan elämään, että mieleni teki hengittämään vuoriston puhdastaja virkistävää ilmaa. Mieleni teki jälleen katselemaan välkkyviäjäätiköitä, jotka äärettömien peilien tavoin kimaltelivat nousevanauringon valossa. Halusin antautua siihen tunnelmaan, jonka vallassaByron kirjoitti seuraavat säkeistöt:
"Kun sinä kiireelle vuoren rohkeena kiipeet, — huippuja peittävän pilvien, hankien huomaat; kun yli ihmiskunnan sä hengessä nouset, — allasi laaksossa vain vihan viihtyvän näät.
Vaikkakin ylläsi aurinko kullassa hohtaa, allasi maa, meri rannaton, ääretön aukee, — seisot sä siinä kahleissa kallion jäisen, ulvovi myrsky ympäri paljaan pääsi; siinä huipulle pyrkijän vaivojen palkka."
[Suom. Jussi Snellman.]
K:sta lähtevä juna kiidätti minut nopeasti S:n asemalle. Sieltä jatkoinmatkaa jalkaisin. Iloissani hengitin raitista maaseudun ilmaa, jokaikäänkuin täytti minut uudella elinvoimalla ja haihdutti kaupunginkiihkeän katuelämän päätä pyörryttävän huumauksen. Kaikkiallatuoksuiva