trenarzh-CNnlitjarufafi

E-text prepared by Tapio Riikonen

KUUDES OSASTO

Kirj.

ANTON TSHEHOV

Venäjänkielestä suomensi

Vilho Elomaa

Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1921.

I.

Sairaalan pihassa on pienehkö sivurakennus, jota ympäröi kokonainenmetsä nokkosia, takkiaisia ja villihamppua. Sen katto on ruostunut,savutorvi puoleksi kumossa, portaat ovat lahonneet ja kasvavat ruohoa,ja rappauksesta on enää vain hiukan jälkiä näkyvissä. Julkisivu onsairaalaan päin, takasivu katselee pellolle, josta sen eroittaasairaalan harmaa, nauloilla reunustettu aita. Näillä nauloilla, joidenkärjet törröttävät pystyssä, ja aidalla ja itse rakennuksella on seerikoinen alakuloinen, toivoton ilme, jollainen meillä tavataanainoastaan sairaaloilla ja vankiloilla.

Ellette pelkää polttavanne itseänne nokkosiin, niin menkäämme pitkinkapeaa polkua, joka vie sivurakennukselle, ja katsokaamme, mitä sielläon sisällä. Avattuamme ensimmäisen oven tulemme eteiseen. Siellä onseinävierillä ja uunin luona kokonaisia vuoria kaikenlaistasairaalarojua. Patjoja, vanhoja risaisia mekkoja, housuja,siniraitaisia paitoja, hylyksi käytettyjä kenkärajoja, — ja kaikkitämä törky on heitetty läjiin, rutistettu kasaan sikin sokin; siinä semätänee ja levittää ympärilleen tukahduttavaa löyhkää.

Lumppuläjällä makaa, aina piippu hampaissa, vartija Nikita, vanhavirkaheitto sotilas, jonka hihanauhakkeet aika on muuttanutketunkarvaisiksi. Hänellä on tuimat, kuihtuneet kasvot, riippuvatkulmakarvat, jotka tekevät hänet lammaskoiran näköiseksi, ja punainennenä; hän on lyhyenläntä, laiha ja suonikas, mutta hänellä on ryhtiä,ja hänen nyrkkinsä ovat lujat. Hän on niitä yksinkertaisia, vakavia,luotettavia ja tylsiä ihmisiä, jotka rakastavat järjestystä ja ennenkaikkea ja siksi uskovat lujasti, että täytyy piestä. Hän mukiloikasvoihin, rintaan, selkään, mihin sattuu, ja on varma siitä, etteitäällä muutoin olisi järjestystä.

Sitten astutte suureen, avaraan huoneeseen, joka vastaa kokorakennusta, ellei oteta lukuun eteistä. Täällä on seinät siveltylikaisensinisellä värillä, katto on noessa kuin savupirtissä, — näkeeselvästi, että uunit talvisin savuavat ja ajavat häkää. Ikkunoitarumentavat sisäpuolelle kiinnitetyt rautaristikot. Lattia on harmaa jatikkuinen. Ilma on hapankaalin, öljylampun, luteiden ja ammoniakinhajun kyllästämä, niin että ensimmältä luulisitte tulevanneeläintarhaan.

Huoneessa on vuoteita, jotka on ruuvattu kiinni lattiaan. Niillä istuuja loikoo ihmisiä sinisissä sairaalamekoissa ja vanhan tavan mukaanpatalakki päässä. Ne ovat mielipuolia.

Heitä on täällä kaikkiaan viisi. Vain yksi on säätyhenkilö, kaikki muutpikkuporvareja tai rahvasta. Ensimmäinen ovesta käsin, pitkä, laihamies, jolla on punertavat, kiiltävät viikset ja itkettyneet silmät,istuu nojaten päätään käteensä ja tuijottaa yhteen kohtaan. Yöt päiväthän suree jotakin, pudistellen päätään, huokaillen ja katkerastihymyillen; hän ottaa harvoin osaa keskusteluun eikä tavallisesti vastaakysymyksiin. Hän syö ja juo koneellisesti, silloin kun annetaan.Ahdistavasta, hakkaavasta yskästä, laihuudesta ja poskien punasta voipäättää, että hänellä on keuhkotaudin alku.

Hänen jälkeensä seuraa pieni, eloisa, erittäin vilkasliikkeinen vanhus,jolla on piikkiparta ja musta, kähärä tukka kuin neekerillä. Päivisinhän kulkee pitkin salia ikkunasta toiseen tahi istuu vuoteellaan, jalatturkkilaisten tapaan ristissä allaan, ja viheltelee taukoamatta kuinpunatulkku, laulaa hiljaa itsekseen ja nauraa hihittää. Yhtälapsellisen hilpeä ja v

...

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!


Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!