SYVÄNNE
Kuvauksia Chicagon pörssipiireistä
Kirj.
FRANK NORRIS
Lyhennellen suomentanut
Yrjö Sirola
Viipurissa,Viipurin työväen sanomalehti- ja kirjapaino osuuskunta,1914.
1.
Kello kahdeksan odottivat Auditorium teatterin aitio-osaston eteisessäLaura Dearborn ja hänen sisarensa Page tätinsä kanssa seurueen muunosan tuloa. Iltapukuisten miesten ja naisten suuri, hiljalleenliikehtivä tungos täytti huoneen, puheen sorinaa ja askelten kapsettakuului kaikilta tahoilta ja tuon tuostakin ovia avattaessa kävi viimaläpi huoneen tuoden tuulahduksen Chicagon helmikuunilmasta.
Italialainen Grand Opera esitti suositun kappaleen ja Cresslerit olivatkutsuneet tytöt aitioonsa. Oli ollut määrä tulla neljännestä ylikahdeksan, mutta aika oli jo kulunut eikä heitä vieläkään kuulunut.
"En ymmärrä", mutisi Laura huolestuneena, "mikä voi heitä pidättää.
Oletko varma, Page, että tämä on oikea paikka?"
Hän oli pitkän solakka tyttö kahdeksankolmatta iässä; pystypäinenja arvokas käytökseltään. Oopperaviitankin alta näkyi, että hänenkaulansa ja hartiansa olivat kauniit. Huomattavin piirre oli kuitenkinhänen solakkuutensa; vartalon viivat, hartiain piirteet, lanteenkaari ja rinnan koho olivat matalat; ei ollut päästä jalkoihin astihavaittavissa mitään erikoista täyteläisyyttä. Mutta ei myöskäänhintelää kulmikkuutta, vaan hieno sirous joka piirteessä.
Toinen huomattava piirre oli kalpeus. Se ei ollut väritöntäkalvakkuutta, vaan oli se kuin norsunluu, lämpöisen valkoista vivahtaenhieman ruskeaan kaulan puolella. Ja tältä kasvojen väripohjaltaloistivat kiinteäkatseiset ruskeat silmät. Ne eivät olleet suuret,mutta selittämättömän merkilliset. Hänen tuttavansa olivat häntäpuhutellessaan pakotetut katsomaan noihin silmäteriin. Ja näitäruskeasilmäisiä vaalakoita kasvoja reunusti terävästi sysimustatukka, paksu ja välkähtelevä, kohtalokkaiden sankaritarten tukka. Senylimmällä kiemuralla heilui hänen liikkeittensä mukaan valkea sukka.Hän oli kieltämättömän kaunis. Suu oli kyllä hieman liian suuri, huuletpäättävästi puristetut yhteen eikä häneltä hevillä hymyä odottanut. Hänteki vakavan vaikutuksen.
"Mutta ehkä ne odottavat ulkopuolella?" sanoi Laura taas. Mutta Pagepudisti päätään. Hän oli sisartaan viisi vuotta nuorempi, juuriseitsemäntoista täyttänyt. Hänen tukkansa, ensi kertaa korkeaksikammattu, oli ruskea. Kaunis oli hänkin, mutta vakavuutensa oli vielähuomattavampi kuin sisarensa. Hän oli ryhdikäs, mutta kypsymätönvartalonsa ei paljoa eronnut pojan piirteistä.
"Ei", sanoi hän. "He tulevat tänne, kylmähän olisi ulkona. Eikö niin,täti Wess?"
Mutta rouva Wessels, pieni keski-ikäinen hiljainen nainen ei osannutsanoa mitään. Hän ei puuttunut koko juttuun, vaan joutessaan huvittelilaskemalla lippujen jättöpaikan ohi virtaavain ihmisten lukumäärää.Iso, järeä mies seisoi siellä hikoillen ja repäsi lipusta osan jaalituiseen kuului hänen huulillaan ääni: "Liput valmiina, olkaa hyvä.Liput valmiina."
"Kyllä on väkeä", mutisi Page. "Ja ihan tuntemattomia. Entäs nuo puvut."
Yhä virtasi väkeä, joka hitaasti tuuma tuumalta vain pääsi eteenpäin.Naiset olivat miltei poikkeuksetta vaaleissa puvuissa, valkeissa,vaalakansinisissä, niilinvihreissä, sinipunervissa, ja pukujen päälläoli kaikilla kallisarvoiset oopperalasit. Kaikilla oli sulkatöyhdöt jasatoja niitä nuokkui ja häilyi kantajainsa liikkeitten mukaan. Jokataholla oli silmiä häikäise