Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Rudyard Kipling
Suomennos
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1911.
Kadoksissa.
Kaksi rumpalipoikaa.
Hänen oma aviovaimonsa.
Wee Willie Winkie.
Kadoksissa.
Onhan venäläinen varsin hauska ja miellyttävä, niin kauan kuin hänpysyy alallaan. Itämaalaiseksi hän onkin vallan erinomainen. Ainoastaansilloin kun hän rupeaa vaatimaan, että häntä kohdeltaisiin itäisimpänälänsimaisista kansoista, sen sijaan että hän on läntisin itämaisista,tuntuu hänessä rotuomituisuus, jota on kovin vaikea hallita. Hänenisäntänsä ei koskaan tiedä, mikä puoli hänen luonteestaan milloinkinpuhkeaa ilmi.
Dirkovitsh oli venäläinen — oikea täysi venäläinen sanoi olevansa —joka näkyi ansainneen leipänsä palvelemalla upseerina jossain tsaarinkasakkarykmentissä ja toimimalla erään venäläisen sanomalehdenkirjeenvaihtajana — lehden, jolla ei milloinkaan kahta kertaa ollutsamaa nimeä. Hän oli komea, nuori itämaalainen, joka halusi kierrellätuntemattomia seutuja, ja hänen tulonsa Intiaan ei ilmaissutminkäänlaista erityistä lähtöpaikkaa. Ei ainakaan yksikään elävä olentovoinut väittää, että hän tuli Balkhin, Budukshanin, Chitralin,Belutshistanin tahi Nepaulin puolelta tahi mistään muualtakaan. Intianhallitus, ollen tavattoman hyvällä tuulella, määräsi, että häntä pitikohdella hyvin ja näyttää hänelle kaikki nähtävät paikat; niin hänsitten maleksi, puhuen huonosti englantia ja vielä huonommin ranskaa,paikasta toiseen, kunnes yhytti Hänen Majesteettinsa Valko-husaaritPeshanurin kaupungissa, joka on vuoristossa erään ahtaan, Khybernimisen vuorisolan suulla. Epäilemättäkin hän oli upseeri, hänenrintaansa koristivat venäläiseen tapaan pienet emalji-ristit, japuhelias hän oli, ja (vaikka eihän tämä oikeastaan kuulu hänenansioihinsa) hänet oli julistettu voittamattomaksi Mustien Tyronienkilpajuojaksi, jotka kukin puolestaan ja yksissä tuumin olivatkoettaneet kaikin voiminsa lämpimän whiskyn ja hunajan, konjakinja jos jonkinmoisten alkoholisekoitusten avulla kaikessavieraanvaraisuudessaan juoda hänet pöydän alle. Ja kun Mustat Tyronit,jotka ovat pelkkiä irlantilaisia, eivät saa vieraan päätä sekaisin,niin on tuo vieras varmaan ihmeen kestävä mies. Näin tuumivat MustatTyronit, mutta he olivatkin aina hurjapäistä ja itsepintaistajoukkoa, ja he määräsivät nuorempia alipäälliköitä nelivuotisestapalvelusväestä valitsemaan viininsä. Väkevät olivat aina everstien jamajuri-valiokunnan hankittavat. Sellaista joukkoa saattoi kunnioittaa,mutta ei kiittää.
Valko-husaarit olivat yhtä tunnollisia juomiensa valinnassa kuinvihollista ahdistaessaan. Konjakin oli eräs kokenut eversti tarkastanutmuutama vuosi Waterloon tappelun jälkeen. Siitä saakka se oli saanutseistä, ja se oli ostaessa ihmeellistä konjakkia. Tätä nestettämuistellessa Ylä-Burman teak-metsissä ja Irrawaddyn matalikoillakuolevien miesten silmiin kihosi vesikarpalot. Ja erinomaistaportviiniä heillä oli, ja samppanjaa, jonka merkistä ei ollut tietoa,sillä se kannettiin pöytään ilman leimaa, koska Valko-husaarit eivätsuvainneet, että kukaan tiesi mistä tavara hankittiin. Upseeri, jonkatoimena samppanjan valikoiminen oli, ei saanut tupakoida kuuteenviikkoon ennen valitsemista.
Tämä yksityisseikkain tarkka luetteleminen on tarpeellinen kuvattaessatapausta, jolloin mainitut nesteet, samppanja, portviini ja ennenkaikkea konjakki — vihreätä ja valkoista ja keltaista likööriälukuunottamatta — asetettiin Dirkovitshi