Kirj.
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1912.
Näytelmän henkilöt:
Eräs loordi.
RISTO SUKKI, päihtynyt kattilanpaikkuri, emäntä,
paashi, näyttelijöitä, metsämiehiä ja loordin
palvelijoita (johdannossa esiintyvi).
BAPTISTA, rikas padualainen ylimys.
VINCENTIO, vanha pisalainen kauppias.
LUCENTIO, Vincention poika, Biancan rakastaja.
PETRUCHIO, veronalainen ylimys, Katariinan kosija.
GREMIO, | Biancan kosijoita.
HORTENSIO, |
TRANIO, | Lucention palvelijoita.
BIONDELLO, |
GRUMIO, | Petruchion palvelijoita.
CURTIS |
Majisteri.
KATARIINA, äkäpussi, | Baptistan tyttäret.
BIANCA, hänen sisarensa, |
Eräs leskivaimo.
Räätäli, korukauppias, Baptistan ja Petruchion palvelijoita y.m.
Tapahtumapaikkana milloin Padua, milloin Petruchion maahovi.
Nummi. Kapakan edusta.
(Kapakan-emäntä ja Sukki tulevat.)
SUKKI.Kyllä minä teidät kynin, totta totisesti!
EMÄNTÄ.Jalkapuuhun, senkin kulkuri!
SUKKI.Senkin luuska! Sukit eivät ole mitään kulkureita. Silmäilkääaikakirjoja: me tulimme maahan Richard[1] valloittajan kanssa. Siis,paucas pallabris:[2] antaa maailman pyöriä. Hih! Hei!
EMÄNTÄ.Ettekö tahdo maksaa laseja, jotka särjitte?
SUKKI.En, en penniäkään. Pidä paikkas, Jeronimo![3] Mene kylmään sänkyysilämmittelemään.
(Menee syrjään.)
EMÄNTÄ.Kyllä minä keinon tiedän: menen hakemaan neljännysmiestä.
(Menee.)
SUKKI.Neijännys-, viidennys- tai kuudennusmiestä: kyllä minä hänelle vastaanlain jälkeen. Minä en väisty tuumaakaan, poikaseni; tulkoon vain,ja hyvällä.
(Kaatuu maahan ja nukkuu.)
(Torventoitotusta. Muuan loordi palaa metsältä seurueineen.)
LOORDI.
Mies sinä, hoida hyvin koiriani:
Ajosta pilalla on Hula-parka;
Sa kytke Turkka yhteen Jorman kanssa.
Mies, näitkös kuinka Teppo suoriutui,
Kun aitauksen kolkkaan jäljet hukkui?
Ma sit' en koiraa vaihtais sataan puntaan.
1 METSÄSTÄJÄ.
Hoo, yhtä hyvä koira Kaaro on:
Ei hellittänyt, vaikka jäljet hukkas,
Vaan kahdesti jo tänään vainun sai.
Se koira parempi on, sen ma takaan.
LOORDI.
Vait, hölmö! Jos ois Kaikku yhtä liukas,
Niin kymmentä se vastais mokomaa.
Nyt hyvin niitä ruoki vain ja hoida:
Taas huomenna ma lähden metsälle.
1 METSÄSTÄJÄ.
Kyll', arvon herra.
LOORDI.
Kuka tuossa? Kuollut
Vai päihtynytkö? Katso, onko henki?
2 METSÄSTÄJÄ.
On henki; jos ei lämmittäis hänt' olut,
Niin vuoteess' ei noin kylmäss' uni maistuis.
LOORDI.
Se senkin eläin! Makaa niinkuin sika!
Kamala kuolo, kuink' on kuvas inha!
Ois mieli tehdä juomarille metkut.
Mitä, jos pantais hänet hienoon sänkyyn,
Uus puku ylle, joka sormeen sormus,
Makeimmat herkkupalat vuoteen ääreen
Ja sirot paashit viereen, kun hän herää:
Tuost' itsens' unhottaisko kerjäläinen?
1 METSÄSTÄJÄ.
Unohtais varmaan, siit' ei epäilystä.<