Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Maria [Furuhjelm]
Suomentanut F. S. [Fanny Sipari]
Helsingissä,G. W. Edlund,1904.
Esipuhe. 1. Tulevaisuussuunnitelmia. 2. Marian koti. 3. Eeditin koti. 4. Ragnhildin koti. 5. Tanssijaisissa. 6. Kansakoulunopettaja. 7. Sairasvuoteen ääressä. 8. Hannan koti. 9. Amyn koti.10. Ompelijan luona.11. Suuri juhla.12. Köyhän lapsen onni.13. Liinan koti.14. Ensi askel.15. Velvollisuus ja taipumus.16. Mitä on minun tekeminen?17. Jälleen turvatonna.18. Kirjailija.19. Otteita erään nuoren rouvan päiväkirjasta.20. Sananen Jennystä.21. Kukkanen kuihtuu.22. Ragnhildin päätös.23. Uusi koti.24. Pelastuksen enkeli.25. Serkku Oskari.26. Perheneuvottelu.27. Rauhala.28. Alice.29. Pimeitä päiviä.30. Vapaa.31. Hannan paratiisi.32. Diakonissa.33. Janne Johnsonin suurin suru.34. Taiturin työ.35. Mitä pieni Jenny on toimittanut.36. Miltä tuntuu, kun mailma kääntää selkänsä.37. Jennyn onni.38. "Ahkeruus kovankin onnen voittaa."39. Maria.40. Erilaisia tulevaisuudenaikeita.
Esipuhe.
Kun tämä kirja näin monen vuoden perästä jälleen ilmestyy ja tälläkertaa suomalaiselle lukijakunnalle, saattaa monikin varsinkin nuorenväen joukossa ihmetellen kysyä, miksi moisia vanhanaikaisia tarinoitavielä henkiin herätetään. Se on totta, kirja on vanhanaikainenmonessa suhteessa; mutta ei taida olla haitaksikaan lukea ajasta,jolloin niin moni kohta naisen asemassa oli aivan toisin kuin meidänpäivinä. On peräti tavallista, ettei nuoriso ymmärrä, miksi äidittai vanhemmat menettelevät niin tai näin. Ne nuoret tytöt, jotka nythuokailevat koulunkäynnin raskautta, eivät kukaties voi käsittääsitä tiedonjanoa, joka asui monenkin vanhemman sukupolven nuorennaisen sydämmessä. Ne nuoret naiset, jotka nyt elävät omaa itsenäistäelämäänsä, joilla on oma palkka ja joltinenkin vapaus valitatyöalansa, ajattelevat ani harvoin, kuinka riippuvaisia naiset ennenolivat, ilman rahan penniä, tuomitut olemaan kotiopettajattarina taiemännöitsijöinä, oli heillä siihen halua tai ei. Niiden, jotka nytovat tilaisuudessa käymään keitto- tai käsityökoulua, ei tarvitsekestää niitä koettelemuksia, jotka katkeroittivat monen nuorenrouvan avioliiton ensi vuodet. Ei kaiketi myöskään enää pakoteta taihoukutella ketään nuorta tyttöä naimisiin miehelle, jota kohtaanhän ei ainoastaan ole kylmä, vaan tuntee suorastaan inhoa. Niitänaisia, jotka silloin kärsivät olosuhteiden painosta, saa nykyinenpolvi kiittää monista oikeuksistaan ja etuuksistaan, joita se tuskinymmärtää kyllin korkeaksi arvostaa, koska niiden omistaminen onaivan luonnollinen asia. Vanhempi polvi on tehnyt työtä nuortenhyväksi. Aika on näyttävä, voivatko ne, jotka nyt ovat nuoria, jättääjälkeensä elämäntyön, joka 40-, 50:n vuoden perästä on parantanutnaisen asemaa samassa määrässä kuin viimeisten 4-, 5:n vuosikymmenentyö on tehnyt. Elämän ihanimpia tehtäviä on tehdä työtä ihmiskunnanjalostamiseksi ja onneksi ja jättää jälkeensä jotakin parempaa kuinminkä olemme vastaan ottaneet.
Maria Furuhjelm.
1.
Tulevaisuussuunnitelmia.
Sanokaapas minulle, tytöt, mitä aijotte tehdä, kun pääsetteaikaihmisten joukkoon ja tulette yhteiskunnan jäseniksi, kysyiLiina von Rosen ja oikaisihe vallattomasti pehmeässä sohvassa. Hänoli kuusitoistavuotias vaaleanverevä tyttö, jonka silmänpielessäveitikkamaisuus leikitteli.
— Min