Produced by Tapio Riikonen
Jutelma Vironkansan opiksi ja huviksi
Kirj.
LYDIA JANNSEN [Koidula]
Suomentanut Betty
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.1879.
Alkulause
I. Lukija oppii tuntemaan Ojamyllyä ja Myllymäkeä
II. Eräs vieraissa-käynti
III. Pääsiäislauantai Ojamyllyllä
IV. Kaksi hyvää ystävätä pitää yhtenä hyvää neuvoa
V. Mitä mietteitä sota toi Ojamyllylle, Männikön kylään ja
Sutlepan perheesen
VI. Kuinka Bonaparte liikkuu Venäjällä ja Kirja-Tiitsu kosioimassa
VII. Jumalan vitsaus
VIII. Uskollinen sydän
IX. Vanhat ovat kadonneet — katso, kaikki ovat uudeksi tulleet
Armas Vironkansa! Me tiedämme jo kaikki: mitä vanhemmat tekevät, sitälapset näkevät, ja nuoret linnut laulavat vanhain tavalla, olkoon laulusuloinen taikka inhoittava. Kun 1848 ensimäistä "Sönumetoja'a"kirjoitin, tuli "Ojamyllärin" kirjoittaja, 5-vuotiasna lapsena, jonkapää hätinä ulottui polviini, "vauva" sylissä, usein kirjoituspöytänieteen, kysyen: "isä, rakas isä, kenelle sinä kirjoitat?" — "Minäkirjoitan Vironkansalle, lapseni, iloksi ja opetukseksi — vastasinminä, — mene sinä jälleen äidin luo leikittelemään; pyydä, äiti antaasinulle vähän vehnäistä". — "Mutta isä, kun sinä jäät pieneksi ja minätulen isoksi, lupaatko minun myös kirjoittaa heille pienen kirjasen,isä, lupaatko?"
— "Tietysti, lapseni, sinähän olet Viron lapsenlapsi, kuka sinultasitä kieltäisi?"
— "Mutta isä, leikkaatko minulle kynän ja annat minun istuatuolillasi, isä, kai lupaat?" — "No kyllä, kyllä! Mene nyt, kuule äitikäskee!" Sillä sain hänet aina kaulastani irti. "Jumalalle on kaikkimahdollista, ajattelin itsekseni, mutta sinulla, lapseni, on vielämonta tuulta jalan alla".
Ja katso nyt! kirja, joka sinulla par'aikaa on käsissä, on tämän lapsenkirjoittama; mutta hän ei enää ole niin lyhyt kuin silloin. Onko nyttämä ensimäinen kirjanen sinulle mieliksi vai eikö, enhän sitä voitietää: mutta lapsi on kuitenkin voimiensa mukaan pitänyt sanansa.
Tee nyt armas lukija hyvin ja ota tämä ensimäinen lahja rakkaudellavastaan, se tulee sukulaisesi kädestä, ja Jumala antakoon meillekaikille kallista terveyttä, joka meille on parahin kaikista.
Pernossa Elokuulla 1863.
Juhana Jannsen.
Lukija oppii tuntemaan Ojamyllyä ja Myllynmäkeä.
Jos täysiä rahasäkkiä ja viljavia peltomaita aina seuraisi onni jasydämen rauha, niin olisi vanha Antti Trimm eli Ojamylläri, niinkuinhänen myllynsä vuoksi häntä rahvas nimitti, varmaankin ollut onnellisinmies Männikön kylässä. Antin neljäkymmentäkahdeksan vakan-alaa peltoaja heinämaata, erittäin vielä kartano y.m. huoneet tekivät hänenvauraaksi mieheksi, ja että rauta-arkku vuoteen alla makuuhuoneessa eisuinkaan ollut tiilikivillä täytetty — siitä olisin lyönyt vaikkavetoa; sillä Ojamyllärillä oli varoja, sen tiesi joka mies Männikönkylässä.
Vaan onnella ja sydämen rauhalla on kokonaan oma laatunsa, ja viisaatihmiset sanovat että molemmat paljon useammin majautuvat matalanolkikaton alle, kuin korkeaan kivirakennukseen.
Myös Ojamylläri oli kaikkine rikkauksineen ja varoineen onneton jarauhaton mies. Mistä se siis tuli? —