KYLÄ JA KAUPUNKI
Laatukuvia
Kirj.
VILJO KOJO
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1916.
SISÄLLYS:
Omistus.
Kirkonkylässä.
Posti.
"Innon-Tuli".
Riemujuhla.
Seitsemäs päivä.
Ostoksilla.
Korkea Oikeus I.
" " II.
Vanha läävä.
Sadetta pitämässä.
Talkoissa.
Perhejuhla pappilassa.
Matkustajalaiva.
Ilojuhla rautatien kunniaksi.
Sorsajahdissa.
Vallesmanni ja poliisi.
Erokahvilla.
Kaupunki-idylli.
Lähtö.
Omistus.
Te veljet kalliit Ylä-Brondinissaistutte iltapäiväkahvilla.
Tai ehkä vaatimaton suuruspalaon teillä Kappelissa parhaillaan.
Varjossa vanhain puiden verannallakyypparit teitä pokkaa, passaileekuin Kiinan keisaria. Hhe! No niin,en kateutta tunne. Ei! Pois se!
Päinvastoin, kullankirkas ilo täyttäämun sieluni, kun teitä aattelentietäen, miten siellä katselettekatrasta kirjavata ympärilläsilkissä sähiseväin ryökkinäinja rouvain, herrain kultakakkulaisten.
Aavistan, kuinka siellä kaiken näätteääriltä purppuraisten onnen pilvein.Musiikki puhaltaa, ja pimpittäähopeakellot, huilut viheltää,jymyää rummut, helskää tamburinit,kilisee lasit, lautaset ja veitset,kimmeltää kostukkeet. Tää kaikki, ynnäsininen savu hienon sikarinja viisas puhe sielun virvoittaa,kirvoittaa kielen j.n.e.
Mut sana sanoo: Kavahtaman pitää,kosk’ viina huokiasti meihin menee,vaan puree niinkuin käärme kavalastija pistää kuin kyykäärme. (Ajatelkaas!)
Siks minun osani kai parhain on.Mä eksyin tänne maalle, kirkonkylään,apilaspeltoin unettavaan tuoksuun,kyllähän marjan, piimän, piirakanja elon juoksuun tyyneen, mutkattomaan.
Kirkonkylässä.
Aamuisin aurinko käy akkunaani.Puistossa laulaa linnut huomenvirttäänkilvaten kanssa kylän kukkojen.Heinikon tuoksun tuulenhenki tuopija ruoho lemahtaa jo palamaltapitkien, painostavain poutain jälkeen.
Tuo pulskat pullakahvit piikatyttösorjana valkoisessa puserossaan.Ja talon neiti seinän takanapimputtaa pianoa aamutuimaan,ja poika kartanolla viheltääkokoillen heinäntekovehkeitä.Pajasta kuuluu takomisen hilske.Korjataan jotain niittokoneen rautaa.Katsokaas, heinä kukkii, heinä kukkii!
Käyn ulos. Joudun jokiniitylle,täys missä huojuu hunajainen heinä.Vinkeitä viettää perhosparit häitä,sirkat soittaa, leppälinnut laulaa,kimalaiset kiitää mettä juoden,pörräilee kultakärpäset ja paarmat,maan madot rientää teitään sinne tänne,vähinkin ryömii kammiostaan esiin.
Ylhäältä päivä paistaa pohottaa,savikot halkeilee ja pihka kiehuu,tuhannet säihkyy tulikipunatylitse laiskaan läikkyväisten vetten.
Jo kirkon tapulissa kukko-viirikäännähtää eteläisen tuulen mukaan.Kartanon vellikello linkuttaa,käy väki joen rantaan kätten pesuunjutellen mukavia, naureskellen.
Hm. Täällä mä vain sitte oleilentappaen aikaa, kallist armon aikaa.Käyskelen minkä missäin päivän pitkän,maleksin maat ja metsät hiljalleen.Muistelen: Mikäs kukka tuo nyt onkaan?Kuuntelen: Harakat kun hatsattaa!Ja ajattelen: Paikan paremmanjos maa päälläns kantaa kuin tää kirkonkylä,niin on se varmaan vanha Paratiisi.
Posti.
Posti-illat ne on juhla