Kirj.
Eva Hirn
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1923.
I. Lotta.
II. Josefiina.
III. Olga.
IV. Rouvien kahvikutsut.
V. Anu.
Onnellinen on se nuori emäntä, joka saa myötäjäisiksi vanhan kokeneenpalvelijan.
Kun lehtori Sevinen meni naimisiin, niin hänen äitinsä luovutti perheenaarteen, Lotan, hänelle.
Nimestä kuulee, että Lotta oli vanhanaikainen, reilu ihminen. Hattuahän ei sietänyt sileille, jakaukselle kammatuille hiuksilleen. Muutpukimet sopivat yksinkertaiseen tyyliin. Kankaat olivat kotoisinkotipitäjästä, itse hän ne neuloi käsin. Hän kutoi sukkiinsamustat, punajuovaiset varret ja harmaat terät. Nämä vaatteet olivatriippumattomia muodin vaihteluista ja melkeinpä ajanhampaastakin. Isokirstu oli jo niin hyvin varustettu, että Lotta ei vähintäkään kärsinytkalliinajan hinnoista, etenkin kun joululahjat täydensivät mitämahdollisesti puuttui. Hänellä oli aina puhtaat ja eheät alusvaatteet,ja hauskat kuopiolaiset esiliinat loivat koko olennolle kodikkaanleiman. Silmälasit tekivät hänet enemmän isoäidin kuin palvelijantapaiseksi.
Pankissa hänellä oli rahaa enemmän kuin kukaan aavisti, ja kuitenkinoli palkka aina ollut pienempi kuin toisilla.
Lotta alkoi uransa paimentyttönä lehtorin isän luona. Tämä oliruununvoutina maalla ja perhe oli iso. Sittemmin Lotta kohosilapsenhoitajaksi ja lopulta keittäjäksi. Ruununvoudin perhe olihänenkin ainoa perheensä.
Työpäivä oli 14-16-tuntinen. Kaikki huolet painoivat Lotan harteita jailot heijastuivat hänen olennossaan. Kun tyttäret rakastuivat, rakastuiLottakin heidän sulhasiinsa. Hän suri heidän surunsa. Poikien ehdottärvelivät hänen kesänsä ja ero syksyllä oli vaikein Lotalle.
Vähitellen hän sai uskotun perhepalvelijan oikeudet, määräilija järjesti talossa kuin omassaan, sillä Sofia rouva oliepäkäytännöllinen, eikä välittänyt taloudesta. Lotta tiesi missätavarat olivat, määräsi, mikä lehmä oli teurastettava, milloin lapsetpitäisi rokottaa ja poikien hiukset leikata. Toisia palvelijoita hänpiti tarkasti silmällä. Hän huomasi heti, kun joku oli vilpillinen jalaiska tai häijy eläimille.
Kun ruunuvouti kuoli ja Sofia rouva muutti naimattomien lastensa,
Amalian ja Ension, kanssa kaupunkiin, sai lehtori Lotan uuteen
kotiinsa. Hän olikin aina ollut Lotan lempipoika, jonka nuori rouva,
Tekla, oli kokematon, kiltti emäntä.
Kaupungin taloudessa oli Lotalla aluksi paljon vaikeuksia. Hän kokosisuuria varastoja, niinkuin maalla tehdään. Hän osti lihaa elukoittain,suolasi ja savusti. Leipiä leivottiin kuukausien varalta, keitettiinmämmiä ja pantiin kotiolutta. Tuli keittiössä paloi koko päivän jayöllä hän poltti yölamppua varkaitten varalta, sillä he olivat hänenainaisena pelkonaan.
Vähitellen hän mukautui kaupungin oloihin, säilyttäen kumminkin omanpersoonansa entisellään.
Vaikein aika oli lasten ollessa pieniä, sillä silloinpidettiin lastenhoitajaa. Lotta ei oppinut koskaan sietämäänkaupunkipalvelijoita, eivätkä nämä häntä. Oli alituisia selkkauksia jaikävyyksiä. Teklan täytyi vähäväliä vaihtaa lapsentyttöjä tai koettaarauhoittaa mieliä milloin milläkin. Mutta kun Eljas oli kaksivuotias,pyysi Lotta, että oltaisiin ilman toista "piikaa", niinkuin hän vanhaantapaan sanoi.
Siitä asti oli rauha perheessä, niin kauan kuin Lotta oli talossa.
...