Produced by Tapio Riikonen
Viisinäytöksinen laulunäytelmä
Kirj.
Mukaillen suomentanut Kaarle Halme
Yrjö Weilin, Helsinki, 1905.
VUORINEN, maanviljelysneuvos.
LAURA, hänen tyttärensä.
HELLÄ, hänen veljensä tytär.
KAISLA, agronoomi.
PAUKKU, nimismies.
LOTTA, hänen vaimonsa.
AIRIO, | ylioppilaita.
MERISAARI, |
SANTERI SAVELA eli "SANTTU-SIHTEERI", karannut vanki.
MANU, mökkiläinen.
MARI, palvelustyttö.
Tapahtuu Lahdenpohjan kartanossa ja sen läheisyydessä.
Ensimäinen näytös.
Metsä.
MANU makaa nurmella. Näkyypä maistuvan!
SANTTU istuu kivellä syömässä. Onkos ihme! — Jo toista vuorokauttaolen piiloitellut itseäni ihmisiltä. Olen hiipinyt pensaasta pensaaseennälkäisen suden lailla, saamatta maistaa jyvääkään eineekseni. Ymmärrätkai, että sellaisesta vatsa vonkuu. Olisin ollut valmis syömäänsinutkin nahkoinesi päivinesi. No, no! Älä pelkää enään! Sen teensitten, toisessa hätätilassa. — Nyt riittää jo täksi kerraksi! Kasniin! Kiitoksia vaan ruuasta!
MANU. Ei kestä! — Anna sitten remeli tänne!
SANTTU. Älä vaivaa itseäsi suotta! Minä kyllä hoidan sitä edeskinpäin.
Siten päästän sinut turhasta vaivasta.
MANU. Eikös hiivatissa! Siinä on minun viikkoiset evääni.
SANTTU. Vieläkös! Minä voin ne naputella parissa päivässä.
MANU. Milläs minä sitten elän?
SANTTU. Annoinhan sinulle maksun äsken.
MANU. Mitä annoit! Lävellisen kaksimarkkaisen, joka lienee omatekemäsi.
SANTTU. Eipähän! Sen kunnialla ansaitsin kruunun työssä. Olisi minullaenemmänkin sellaisia, jos vaan olisin ehtinyt ne perimään.
MANU. Tuli kai vähän äkkinäinen lähtö?
SANTTU. Niinhän tuo tuli.
MANU. Mutta mitäs sinä nyt alat hommailla? Minä en sinua enään voiauttaa.
SANTTU. Kuulehan Manu! Minä aion mitä pikemmin, sitä parempi luistaatieheni näiltä mailta. Minä annan palttua nykyiselle ammatille! Se eikannata enään. Aamulla — kun olin pukeutunut näihin sinun ryysyihisija sinä olit vangin pukua suohon hautaamassa — tapasin vanhantuttavani, joka nyt on perämiehenä englantilaisella laivalla.
MANU. Silläkö, joka on tuossa lahdessa?
SANTTU. Sillä. Hän purjehtii huomen aamulla Ameriikkaan. Avonaisestikerroin hänelle kaikki ja pyysin päästä mukaan. Mutta tuo junkkarialkoi tehdä kaikellaisia verukkeita, vaikka hänellä onkin miehen tarve.Ymmärsin heti yskän. Mies on ahne rahalle. Siksi lupasin hänellepaikanvälityksestä kymmenen markkaa — ja se naula veti heti.
MANU. Mistä nyt sitten aiot siepata tuon kympin?
SANTTU. Sinulta.
MANU nousee. Ei tepsi.
SANTTU. Tepsiipähän. Sinun täytyy! Jos minä joudun uudestaankäpälälautaan, niin saat sinäkin pistää siihen tassusi. Tiedänpäsinusta yhtä ja toista. Tiedänpä senkin, miten sinä Nilkku-Villeäpaloittelit luonasi. — Nyt siis tiedät mistä tuuli käy.
MANU. Minun täytyy — aikoo mennä.
SANTTU estää häntä. No, no! Poikaseni! Ei kiirettä kirkkoon!
MANU. Ei minulla ole —
SANTTU. Kuules! Mikä on tei