Produced by Tapio Riikonen
Hyödyllinen ja huvittava historia,yhteiselle kansalle luettavaksi annettu
Kirj.
Heinrich Zschokken Das Goldmacherdorf ilmestyi ensimmäisenkerran 1817.
Carl Niclas Keckmanin suomennos ilmestyi vuonna 1834.
Tämän tarinan on Saksan kieleen kirjoittanut Heinrich Zschokke niminenoppinut Sveitsin eli Helvetsian maassa. Toivoin siitä olevanMaanmiehilleni huvitusta ja hyödytystä, olenma sen suomentanut.
Useampi Suomalainen lukia taitaa kyllä oudoksi katsoa monta tässäkerrottua asiata, eikä ollenkaan meidän maahamme sopivaiseksi; muttahän muistakoon että kussakin maassa ovat omat tapansa ja asetuksensa,ja erilaiset asiain käytännöt.
Ulkomailla ja Suomessakin muutamassa paikkakunnassa, kussa ihmisetasuvat tihiämmin, on suuria kyliä, ikäänkuin vähäiset kaupungit.Sellainen on myöskin tämä Kultala.
Carl N. Keckman
Hyödyllisten ja siinä sivussa huvittavaisten kirjain puutos onSuomalaista lukemisen ainetta halajavaisille sangen suuri, ja samassamäärässä, kuin lukioitten joukko, päivä päivältä enentyvä. Tosin ontämä jo merkillisesti enentynyt, koska aivan moni, vaikka muissakielissä kyllä harjoitettu, ja niin muodoin suuresta kirja-tavarastaosallinen, kuitenkin soisi tämän rikkauden olevan myös oman maankielessä tarittuna. Usiat Isäin puheella puhutut saavuttavat ainalikemmin sydäntä.
Tämä puutos on toisessakin päällekatsannossa mainittava. Kirjain avullasekä kasvaa että vahvistuu joka kielen luonto ja omaisuustäydellisemmäksi. Kielessä osotetaan, ikäänkuin peilistä kahden,mailman kuvat; yhden ulkonaisen silmillämme havaittavan, ja sisällisen,jossa hengellisten olentoin omaisuudet itsensä ilmoittavat. Jotakirkkaampi on kieli, sitä selkeämpi myös kumpikin näistä kuvista. Onsiis varsin tarpeellinen, että kunkin kansan kieli — kirjoissasovitettu kaikkinaisten aineitten selitykseksi — harjoitetaan jaikäänkuin kiiltäväisemmäksi himotaan.
Tätä tarkoittaa Seura Suomen miehiä, jotka Isänmaan kielen rakkaudestaovat yhdistyneet Suomalaisia kirjoja ulos antamaan ja toivovatmaanmiehiltänsä mielityötä tähän edesottamiseen. Alkaissansatoimituksiaan, he pitävät tätä Kultalan kirjaa soveliaisenaedelläkäypänä. Suuri olisi heille riemun ainet, jos joku lukia kultaasiinä käsittäisi.
1.
Yhtenä sunnuntaina jälkeen puoli-päivän istuivat Kultalan kylässänuorukaiset vanhan pihlajan varjossa ja lauloivat, elikkä nauroivat,kuin joku tuli krouvesta hoiperrellen, joka oli liioin määrin viinojamaistellut. Muut talonpojat istuivat vaimoinensa krouvessa, ja joivatja pelasivat, ja riemuitsivat ja kaikellaista leikkiä laskivat,niinkuin tuo tapahtuu, koska viinaa ja olutta on hyvään hintaansaatavata.
Silloin tuli suurenlainen vahvannäköinen mies kylään. Hän mahtoi ollanoin kolmenkymmenen paikoilla; hänellä oli harmaja takki päällä, pitkäsapeli vyöllä, ja seljässä renseli. Hän näytti vähä villiltä, sillähänellä oli otsassa suuri naarma ja nenän alla musta huuli-parta, niinettä lapset peljästyksissä pois juoksivat.
Mutta muutamat vanhat vaimot, joita hän puhutteli, tunsivat hänen hetikohta, ja huusivat: »Oi, K