Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
HALLATUNTURIN LAPSET
Kirj.
Laura Fitinghoff
Suomensi
Dagmar Klemetti
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1911.
KATOVUOSI JA PETTULEIPÄ.
Norrlannissa oli katovuosi. "Katovuosi" merkitsee, että leipä alkaaloppua sieltä, missä lapsijoukko on suuri, ja maatilkku, josta elääpitää, pieni. Maatilkun pienuus ei vaikuta paljon, kun kesä onvarhainen, ja ohra, josta sielläpäin leivotaan valkoista, kaunistaleipää, kypsyy jo heinäkuussa, niin että voi lähteä sitä myllyynjauhattamaan.
Ei se maatilkun pienuus haittaa silloinkaan, kun kesä on pitkä jatarpeeksi kuiva, niin että peruna kasvaa vankasti maassa ja syksyllä,syyskuussa, saa kaivaa kaksi-, jopa kolmekymmentä isoa, koreaaperunaa siitä reijästä, mihin kesäkuussa pantiin yksi ainoa, tosin"monisilmäinen", sillä jokainen peräti pienikin perunan silmä elipyöreä kolo sen kyljessä, työntää ituja, kun se on pantu lämpöiseen,kuivaan hiekkamaahan. Niin, kun Norrlannissa sattuu hyvä vuosi, kunsataa paljon juhannuksen edellä ja öisin on lämmin sekä runsaastikastetta, puhkee koivu tuoksuvan hienoksi ja vihannaksi, vaikka separi päivää sitte värjötteli alastomin, ruskeina kiiltävin oksin.Mesimarjakukat, tummanpunertavat kuin pienoiset ruusulapset, nousevatojien partaille. Sellaisilla ilmoilla ne kehittyvät pian ihaniksi,meheviksi mesimarjoiksi. Harmaat kivipaadet verhoutuvat valkeihin jasinipunertaviin lehtomaitikkoihin, jotka ovat piilosilla helakkojenkissankäpälien kanssa. Lapset sitovat niistä seppeleitä, rakentelevatleikkitupia hietakuoppiin, missä pitkät, korkeat horsmat seisovattiheissä riveissä ruusunpunaisina ja uljasryhtisinä, ja minne kukkivatorjanruusut kurkistelevat heitä viettävän maakerroksen reunalta. Iloaja naurua ja hälinää kuuluu, jos minne kääntyy. Saadaan syödä valkeita,makeita nauriita, ja pellolla kasvaa herneitä täysinäisine palkoineen.Myöskin pikkutupasissa ja mataloissa majoissa on kyllin leipää, voita,juustoa sekä muuta hyvää ja erinomaista.
Mutta katovuosina ei ole paljon iloa. Lumi pysyy lähelle juhannusta.Nauriit, jotka kylvetään myöhään siemeninä maahan, ehtivät tuskinpienen perunan kokoisiksi, kun halla saapuu tehden niiden sijan niinkovaksi ja ahtaaksi, etteivät ne voi kasvaa. Herneenpalot riippuvatpelloilla surkastuneina kuin pienet, mustuneet, rievut — niihinei tule ainoatakaan hernettä. Samoin on käynyt ohrantähkien, jotkatavallisesti heiluvat uljaina korkeissa varsissaan; nyt ne nuokkuvatviheriän, lyhyen korren latvassa kuin taittuneina. Niinpä saattaa hyvinymmärtää, ettei katovuosina kartu myllyyn vietäväksi ei ohria eikäherneitä, ja jos halla onkin varovaisemmin liikkunut jossakin korkeallasijaitsevassa talossa, on vilja kuitenkin niin voimatonta ja omituista,että jauhot tulevat mustanharmaita, ja niistä laitetut pannukakut ovatkuin pehmeätä savivelliä.
Sellaisessa ruuassa ei ole paljon ravintoa. Lapset laihtuvat pian.Heidän hyvinä vuosina niin ruusuiset poskensa saavat harmahtavan värin,eikä silmissä ole enää kirkasta loistetta.
Kun lapset parvissa seuraavat vanhempiaan etelämmäksi kerjuullehallattomiin seutuihin, ovat he kuin pieniä ukkoja ja mummoja. Onsydäntä särkevää nähdä heitä.
Ensimäinen luku.
SEITSEMÄN PIENTÄ ORPOA.
Kauheana nälkävuonna 1860-luvun lopulla saapui sellainen joukko kaukaaNorrlannista Hallatunturilta. Joukon muodosti pieni, seitsenlapsinenryhmä, joka yksinäisenä ja turvatt