Produced by Tapio Riikonen
Perhetarina
Kirj.
Helsingissä 1911,
Yrjö Weilin & kumpp. Osakeyhtiö.
Helsingissä 1911,
Osakeyhtiö Kirjapaino Aktiebolag.
Kauppaneuvos Blumin luona oli eräänä iltana joulunpyhien aikaanvieraita. Isäntä itse istui huoneessaan pelaten preferanssia kolmenvieraansa kanssa.
Kauppaneuvos oli hyvin huono pelaaja, mutta teki, kuten ihmisetyleensä, erityisen mielellään sitä, mitä huonoimmin osasi. Hänluuli itse pelaavansa tarkan harkinnan mukaan — luulo, jonkapelitoverit sallivat hänen pitää kunnioituksesta hänen ikäänsä jamuilla aloilla saavutettuja suuria ansioitaan kohtaan. Hänen molemmatpoikansa, majuri ja tohtori Blum, tukahduttivat tuontuostakinhaukotuksensa ja levittivät kortit pojallisen kunnioittavasti, muttakauppaneuvoksen vastapelaaja, eversti Dufva, lyhyenläntä mies, jollaoli teräksenharmaa, paikkapaikoin viheriään vivahtava peruukki jalyhyeksi leikatut viikset, ei säästänyt ivallisia huomautuksiaan, kunkauppaneuvos liian kauan ja syvämielisesti tarkasteli korttejaan,ennenkuin veti ne esiin.
"No, veli hyvä, mitä sieltä nyt tulee?" sanoi hän, iskien silmäävastapelaajille — "jokin neronleimaus? Vähintäin suuri slammi? Älävaan unohda, että kuningas on Henrikillä ja rouva Antonilla —" j.n.e.
Viereisessä huoneessa istuivat talon vävyt, hovioikeuden-neuvosBergenstierna ja tuomari Törne, syventyneinä juriidisiin japoliittisiin keskusteluihin. He olivat asioista yleensä eri mieltä,sillä he olivat kokonaan eriluonteisia, mutta kumpikaan heistä eikoskaan kiivastunut — Blumin talossa harvoin kiivastuttiin — hepuhuivat hiljaisella, opettavalla virkamies-äänellä ja antoivat ainakulua pari sekuntia lauseitten välillä, ikäänkuin he olisivatesittäneet asioita hovioikeudessa tahi kuninkaan neuvospöydän ääressä.
Ruokasalista kuului tuontuostakin nuoren väen puhetta ja naurua, muttase oli harvoin äänekästä; nuortenkin puhe oli kunnioittavan hillittyä.
Vierashuoneessa, missä naiset istuivat käsitöineen, vallitsi uneliashiljaisuus. Ilma siellä oli kuin rauhalla kyllästettyä. Ainoastaankerran, kun oli puhe palvelijain vaatimuksista, oli kuin myrskytuuliolisi puhaltanut huoneen läpi, mutta kun se vaimeni, oli siellä taasyhtä hiljaista. Henrik Blumin rouva, uhkea, vaaleatukkainen kaunotar,joka ei rakastanut yksinomaan naisseuraa, luki aateliskalenteria; hänselaili lehtiä, otti selvää sukulaisuussuhteista ja merkitsi muistiinsanimiä ja syntymävuosia. Tuontuostakin hän katsahti ylös ja kysyi jotainvierustoveriltaan neiti Regina Blumilta, joka istui sohvassa, ahkerastineuloen kallisarvoista koruompelua; ja näihin kysymyksiin Regina neitivastasi kuivasti ja virheettömästi, kuin olisi hän lukenut kirjasta.Suuri, lihava, kunnianarvoisa Regina täti ja pieni, hienohipiäinenHenriette Blum olivat monessa suhteessa samankaltaisia: molemmatkeräsivät muistiinsa tosiasioita, eivät ymmärtäneet tunteita eivätkätunnelmia, osasivat ulkoa sekä aatelis- että valtiokalenterin japitivät enemmän mies- kuin naisseurasta.
Tuolilla neiti Regina Blumin vieressä istui hänen seuranaisensaConstance Pilo kutoen harmaata villasukkaa, jonka rinnalla Reginankomea koruompelu esiintyi sopivalla tavalla edukseen. Neiti Pilo olienimmäkseen ääneti, mutta heti kun Regina sanoi jotain, katsoi hännopeasti häneen ja sanoi ilmeettömästi hymyillen: "Aivan niin — aivanoikein — hyvin hauskaa, Regina!"
Rouva Blum, kauppaneuvoksen vaimo, oli pieni, h