Produced by Jari Koivisto
Kirj.
Kaarle Krohn
WSOY, Porvoo, 1914.
Alkulause.
Johdanto.
Suomalainen tietäjä.
Vainajat.
Kalma ja Tuonela eli Manala.
Hautausmaan väki ja haltia.
Maan, metsän ja veden haltiat.
Ahdasalaisempia haltioita.
Erikoisnimisiä haltioita.
Maa, vesi ja metsä eli Tapio.
Elottoman luonnon palvonta.
Puitten ja viljakasvien palvonta.
Eläinten palvonta.
Karhunpeijaiset.
Ihmisenhaltia,
Pyhimykset.
Pyhimysten palvonnan pakanoituminen.
Neitsyt Maaria.
Paholaiset ja pahat paikat.
Sankarit.
Runollisia nimenmuodostuksia.
Jumala.
Viiteselitykset.
Alkulause.
Uskontotiede on nykyaikaisista tieteenhaaroista epäilemättämielenkiintoisimpia. Ovathan uskontoon sisältyvät ajatukset.tunnelmat ja toiminnat keskeisimpiä ihmisen henkisessä elämässä.Syvintä elämäntarvetta ovat eri uskonnon muodot kaikkina aikoina jajoka paikassa koettaneet tyydyttää.
Aikaisempi uskonnon tutkimus kohdistui pääasiallisesti korkeimpiinuskontoihin, joita historialliset sivistyskansat aikojen kuluessaovat tunnustaneet ja joista on kirjallisia muistomerkkejäjälkimaailmalle säilynyt. Nykyisempi uskontotiede kiinnittääerityisesti huomionsa uskonnon synnyn ja alkeellisen kehityksenselvittämiseen. Siinä tarkoituksessa se on ulottanut tutkimuksensamaalipallon syrjäisimmillä seuduilla n.s. luonnon- eli alkutilassatavattujen heimojen uskontoihin ja väsymättömällä innolla koonnutsuunnattomat määrät suullisia muistotietoja, pelastaen ne usein viimehetkellä unhoon vajoomasta.
Alkuperäisyys on kuitenkin vain suhteellinen käsite, sillämaan päällä ei elä ihmisheimoa, joka ei milloinkaan olisiollut toisten yhteydessä ja vaikutuksen alaisena. Siitä syystäon alkuperäisimmissäkin oloissa elävien heimojen uskomuksiaarvosteltaessa alati otettava huomioon mahdolliset vaikutuksetulkoapäin. Uskonnon tutkimuksessa samoin kuin muissakin ihmishengenilmauksia käsittelevissä tieteissä käy siten välttämättömäksipaikallisesti ja ajallisesti vertaileva tutkimustapa.
Mihinkä aineksiin sovellettuna tämä tutkimustapa on varmimpiintuloksiin johtava, osoittaa vertaileva kielitiede. Enemmän kuinvanhimpien kirjallisten muistomerkkien selvittäminen, paremmin kuinalhaisimpien raakalaiskansojen puheesta poimitut kielinäytteet, ontähän asti ihmiskielen elämää valaissut muutamaan monihaaraiseen,monella eri tavalla kehittyneeseen kielikuntaan, kutenindo-eurooppalaiseen ja suomalais-ugrilaiseen, kohdistunut, ankarastitieteellistä menetelmää noudattava tutkimus.
Suuri kielimiehemme M.A. Castrén on pannut perustuksenvertailevalle tutkimukselle suomalais-ugrilaisten kansojenuskontojenkin alalla. Hänen kuolemansa jälkeen v. 1853 julkaistuillasuomalaisen mytologian luennoilla on sen kautta myös uskontotieteenalalla pysyväinen arvo. Samaa tehtävää alkoi Julius Krohnyksityiskohtaisesti uusin aineksin ja apuneuvoin suorittaa, muttahän ennätti eläissään saada valmiiksi ainoasti neljä lukua: pyhistäpaikoista, epäjumalankuvista, noidista ja uhripapeista ynnäuhrimenoista. Allekirjoittanut, joka nämä täydennettyinä julkaisinimellä Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus (1894), oli muidenisä vainajansa käsikirjoitusten painokuntoon toimittamisen tähdenestetty ajattelemastakaan välitöntä työn jatkamista. Sitäpaitsihänessä yhä enemmän vakaantui se käsitys, että jo kerättyjen javielä kerättävie