PETSAMHON VALASKALOJA ONKIMHAN
Matkakuvaus
Kirj.
VAASAN JAAKKOO [Jaakko Ikola]
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Osakeyhtiö,1924.
SISÄLLYS:
Petsamhon valaskaloja onkimhan.
Ei siinä kauan noukka tuhissu ku Jaakkoo lähti.
Tuttuja miähiä. — Joukkue järjestyy ja matka alkaa.
Kemijärveltä Pelkosenniämelle.
Tukkikämpällä.
Vesikevarista seljällänsä Askahan.
Lapin kuningas ja Saukosken keisari.
Viälä vähä Kaalepista ja sitte autolla Sorankylähän.
Retkue saapuu Sorankylhän.
Karhuntappajia ja lappalaasia.
Lapin kultajoella.
Mettästäjään ja kalastajaan paratiisi.
Inarista Patsjoelle.
Patsjoen hotelli.
Höyhenjärveltä Salmijärvelle.
Koltta-lappalaisia.
Salmijärveltä Kolttakönkäälle.
»Lapin lumoissa.» — Kolttakönkähällä.
Kirkkoniämes ja Jäämerellä.
Katsaus ylös histoorian kulkuhun.
Petsamon alue ja asukkahat.
Suutaria tarvitaas. — Klondeikin kauppias. — Petsamon hotelli
ja mailmansoran siunaukset.
Petsamon pääkylä. — Sotilaselämää. — Kaks kuukautta pitkä päivä. —
Valaskaloja ja lipiäkaloja.
Kalastusta ja muuta mekastusta.
Petsamon luosteri.
Munkkien vierahana.
Munkkilaulua ja lusikkakauppoja. — Syntinyppylöötä ja väärinkäsityksiä.
Kalastajasaarennolla.
Lintusaarilla.
Matka Norjan ympäri.
Norjan suomalaisten oloista.
Sähköjunalla Ruattin poikki. — Ruattin suamalaasten oloosta.
Rautatie Petsamhon.
PETSAMHON VALASKALOJA ONKIMHAN!
Siitä asti ku Suami sai Petsamon on mun miälesnäni pyäriny ajatus,jotta minkhänlaane maalipaikka sekin on? Ku siäl’ on kuulemmavalaskalojaki — —- Ja nii jumalattoman kaukana ku se on, jott’ oikeeJäämeren rannalla likillä pohjoosnapaa.
— Olis se mukavaa nährä sekin napa! — tuumasin ittekseni kumenny-kesänä istuun Ahvensaaren rannas Juppe-koirani kans salakootaongella.
Juppe on hianosti sivistyny koira, silkkikarvaane mustakääpiöpintsheri, ja s’oon yhtä innokas ongella istuja ku mäkin. Jaintua siinä pitääki totisesti olla eri lailla, ku meinaa Vaasanrannasta kalakeiton saara. Marot on tyyrihiä ja salakat syäävät niiräävittömästi, jottei siinä tahro piisata piikivekkää. Paklunninmatopuarista me ostimma uskollisesti joka päivä uusia kastematojaviirellä markalla ja taas lährimmä yrittämhän. Kamppehet meill’ olikaikki priima sorttia ja ongenkoukun tutkaanta mä fiilalla terootinjoka päivä jotta s’oli niin terävä n’ott’oikee ittiäki hirvittikattella. Mutta vaikka sen tuhat olis ollu ja maron päälle kuinkakisylkeny ja noitunu, nii yhtäkää oikiaa kalaa m’ei saanu. Ei muutaku joitaki vihliääsiä sirriääsiä. Kerraasti mä jo luulin, jotta nyttuli kala, ja verin aivan niska sangalla ja ku rannalle nykääsin,niin oli siinä nii ruakottoman ruma ja vihaasennäkööne rökäs, jottaJuppe painoo peljästyksis häntä koipien välis suaraa kotia, ja oikeemuakin yäkötti. Nii pökkine oli, jottei sitä saanu eres irtikää. Mä joajattelin, jotta pitääkhän mun päästää se menemhän ongenvapoonensa,mutta onneksi hoksasinkin konstin jotta katkaasin puukoolla siimanpoikki, jottei sille jääny ku koukku ja mato. — Jos satutta saamahansellaasen rökkähän (kiiskin), jolla on koukku leuvvas, niin s’oon sesama saamari, joka tuli munki onkeheni.
Kotia tulles käyyn taas kalahallin kautta ja ostin pari kilua komeetaahvenia, jokka toin sille frouvalle, jonka tykönä mä ja Juppe asumma.Kyllähän se frouva aina pakkas vähä epäälevästi kattelemhan niitä munkalojani, mu