Produced by Tapio Riikonen
Novelleja
Kirj.
Suomentanut H. N. [Hilja Nuormaa]
Kirjallisia pikkuhelmiä XXVI
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1910.
O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
Alexander Balazs.
Yö ja aamu.
Onnettomin ihminen.
Aasi.
Selittämätön tapaus.
Alexander Balazs.
Omituisimpia ja miellyttävimpiä humoristeja Unkarin uudemmassakirjallisuudessa on Alexander Balazs, jonka vilkas ja sirokertomistapa, terävä huomiokyky ja ihmissielun — varsinkin naissielun— tuntemus on taannut hänelle omassa maassaan pysyväisenkirjailijamaineen.
Balazs eli sanomalehdentoimittajana, kirjailijana ja luennoitsijana,saaden kaikkialla jakamatonta suosiota osakseen. Ollen loistavillalahjoilla varustettu kirjailija, peloton ja moitteeton, ja toimienjäsenenä Kisfaludy- ja Petöfiseuroissa, näissä Buda-Pestin etevimmissäkirjallisissa yhdistyksissä, ilahutti hän vuosikausia unkarilaistayleisöä iloisilla jutelmillaan. Mutta raskas synkkämielisyys, jokavarsinkin hänen viimeisenä elinvuotenaan vaivasi tätä kyvykästäleikillisten kuvausten kirjoittajaa, vei hänet itsemurhaan. Hellästirakastamansa tyttärensä haudalla Buda-Pestissä surmasi onnetonkirjailija itsensä parikymmentä vuotta sitten. Mutta Alexander Balazsoli niitä henkilöitä, joiden nimi ei kuolemassa unohdu, vaan säilyyvielä jälkimaailmallekin.
Suomalaisessa puvussa tarjotaan tässä muutamia hänen novellejaanmeikäläiselle yleisölle. Herättäköön nämäkin osaltaan harrastustaveljeskansamme kirjallisuuteen, jota meillä vielä niin verrattain vähäntunnetaan laajemmissa piireissä!
Yö ja aamu.
Astuessani ystäväni Valentinin kirje kädessäni herra Paul Vidorintaloon K:n-kylässä, tapasin talon herran huoneessa, jonne punaposkinenpalvelustyttö oli minut vienyt, hänen itsensä puolisonsa seurassa.Valentin oli niin usein kuvaillut minulle tätä avioparia, että hetiheidät tunsin ja katselin heitä hyvinä, vanhoina tuttavina.
Esitin itseni ja sanoin, että olin matkalle lähdössä ja ettänoudattaakseni ystäväni harrasta toivomusta olin tehnyt puolentoistatunnin kierroksen, tuodakseni talon herralle kirjeen hänen ystävältäänja käydäkseni häntä tervehtimässä.
Vastaaanottoni oli ylenpalttisen sydämellinen ja pian istuimmetuttavallisessa keskustelussa, edessämme lasillinen oikeataunkarilaista viiniä, joka oli herra Vidorin omaa viljelystä. RouvaVidor valitti vilkkaasti, että olin tullut vasta aterian jälkeen, eikähän rauhoittunut ennen kuin tunnustin, että nauttimani päivällinen eioikeastaan ollutkaan mikään niin erittäin hyvä, joten iltapäiväkahvitulisi maistumaan mitä parhaiten.
Herra Vidorin entisyys oli mainehikas; hän oli nuorena tehnyt suuria jaseurauksiltaan loistavia tutkimus- ja löytömatkoja; saattaa siishelposti kuvitella, millaisen matkaseikkailujen aarteen hän omisti,josta hän teki meidät osallisiksi. Lisäksi tuli harvinainenkertomataito, ja talon yhtä kauniitten kuin rakastettavien naistenhuomautukset loihtivat keskusteluun aivan erityisen sulon. Minun eitarvinnut katua tätä "askelta tieltä", puhuakseni Ernst Wichertintapaan.
Oivallisen mokkakahvin jälkeen tuli pian aito magyarilainen illallinen:pippurilla höystettyä kanaa möykkyjen ja silavan