Produced by Tapio Riikonen
Huvi-näytelmä yhdessä näytöksessä
Bayard'in mukaan kirjoittanut
Saksasta sovittamalla suomentanut C. Edv. Törmänen
Hämeenlinnassa,Hämäläisen Osake-yhtiön kirjapainossa ja kustannuksella,v. 1879.
STOOL, maanviljeliä, entinen kapteeni.
KLAARA, hänen rouvansa.
AINI, heidän tyttärensä-tytär.
SIRKKUNEN.
KEIKKANEN.
JAAKKO, Stoolin palvelia.
Tapaus Stoolin omistamassa Haapaniemen huvilassa.
(Näyttämö kuvaa vanhanaikuista kamaria keski- ja sivu-ovineen. —
Vasemmalla ikkuna ja sohva, oikealla suuri noja-tuoli.)
Ensimmäinen kohtaus.
Stool. Jaakko.
JAAKKO. Anteeksi, herra kapteeni, — kirjeen tuoja tahtoisi mielellääntietää, vastataanko vanhan herra Keikkasen kirjeesen.
STOOL. Tiedänkö sen minä? — Sen päättäköön tyttäreni-tytär, se onhänen asiansa — ja rouvaltani pitää mun myöskin kysyä — — Missähän on?
JAAKKO. Tuolla hän juoksee pihalla, tavoitellen perhosta.
STOOL. Hä? — Rouvaniko?
JAAKKO. Ei, herra kapteeni — suokaa anteeksi, siihen on hän melkeinliian vanha. Minä tarkoitin Aini-neitiä, — rouvasta min'en tiedämitään — hän ei ole sanonut, missä hän on; — vaan kaukana hänvarmaankaan ei ole, sillä vanha Moppe tuli juuri äsken kotiin.
STOOL (kävellen edestakaisin). Mitä pitää mun Keikkaselle vastaaman? —Miten pitää mun sanani sovittaa? — Hm! Siinä taaskin uusi esitysAinille. — Nuori-Keikkanen on sievä mies. — — — Niin —jos seuraisin povessani kaikuvaa ääntä, niin tietäisin vallanhyvin — — —
JAAKKO. Ja minä myös.
STOOL. No?
JAAKKO. Minä vain tarkoitin, että jos minun povessani kaikuvaa ääntäseuraisitte, niin tietäisitte vallan hyvin — — —
STOOL. Katsos vain Jaakko-herraa — Mitähän sinä tekisitkään?
JAAKKO. No, sen voipi lapsikin ymmärtää. Mitäkö minä tekisin? — HerraSirkkusen osoittaisin suorinta tietä talostani — ja sillä hyvä. — Hm,semmoinen pässinpää, — suokaa anteeksi, herra kapteeni, semmoinensarveton pässinpää, ai'oin sanoa, jolla ei ole käytöstä eikä kuntoa —joka on ihan palveliainsa kaltainen! — Tuoss' on ovi; sanoisin minä,jos herra kapteeni olisin. Ja nuoren herra Keikkasen hyväksyisinsuloisen Aini-neidin sulhoksi.
STOOL. No hiis'! Vai tekisit sinä siten?
JAAKKO. Siten juuri tekisinkin, kuin tekisinkin. — Eihän tuo herjaherra Sirkkunen paitsi sitä ollenkaan sovi meidän hyvälle,rakastettavalle Aini-neidolle — — —
STOOL. Vaan tiedätkös varmaan, että sinun valitsemasi hänelle paremminsopii?
JAAKKO. Senhän te, herra kapteeni, tiedätte kuin viisi sormeanne. —Herra Keikkanen on suurta sukua. Hänen isänsä ei tosin ensin ollutmikään, vaan nyt hän on kuitenkin asioitsia Helsingissä ja Jumalatietää, miksi siellä saattaa päästä.
STOOL. No — entäs hänen poikansa?
JAAKKO. Kuuluu olevan varsin nuori, kaunis, siisti herra. — Tietty se,kun on kasvanut Helsingin hienoissa seuroissa — — —
STOOL. Siisti ja hieno on myöskin herra Sirkkunen.
JAAKKO. Sirkkunenko!? — Hieno? — Hänellä on hattukin niin lujastipäässä, kuin nappa tuolla kellotapulimme huipussa. Ja hän on paitsisitä