Produced by Tapio Riikonen
Näytelmä viidessä näytöksessä
Kirj.
Matti Kurikka
Omakustanne, Wiipuri, 1889.
NIILO KAUKONEN, työmies.
SAARA, hänen vaimonsa.
SELMA, Niilon tytär.
KALLE, Saaran poika.
RAHIKKA, puhtaaksikirjoittaja eräässä virastossa.
IINA, ompelijatyttö.
KENRAALI SILAN.
ROUVA SILAN.
WIGRENIN MATAMI.
WILLE, hänen poikansa.
MIINA | vanhoja naisia.
LIISA |
POLIISIKONSTAAPELI.
TORIÄMMIÄ.
KAKSI HERRAA.
KAKSI POLIISIA.
Kansaa kaikennäköistä.
Tapaus Helsingissä nykyaikana.
(Syrjäinen kaupungin katu, epätasainen ja paikottain likainen, siellätäällä pistää keskellä katua kallionharja näkyviin; oikealla puolensuurenlainen kallionsärkkä, jonka vieressä pari pihlajaa ojenteleeoksiaan kadulle päin; vasemmalla pieni hökkeli, josta rappuset tuovatsuoraan kadulle, tuonnempana pistää puitten takaa toisen talon päätönäkyviin; oikealla muodostaa kallio luonnollisen penkin; vasemmallatalonrappujen vieressä kahden kiven päällä myöskin penkki.)
I:n KOHTAUS.
Kalle ja Wille.
WILLE. Älä viskaa vielä, annas minä löydän… Minä viskaan ensin.
KALLE. Miksikä sinä? Oletko muka tarkempi?
WILLE. Ettäkö en ole? Muistatko kuinka viime syksynä osusin? Kaksiputosi yht'aikaa.
KALLE. No ja minä sitten, Tuolta kallion kärjen takaa kuin tarkkasin.
WILLE. Milloinka?
KALLE. Etkö muista? Silloin kun ikkunaan kivi sattui.
WILLE. Niin ikkunaan sinä kyllä osaat, mutta minäpä—
KALLE. Aina sinä olet olevinasi. Sinä ja sinä aina paremmin osaat.
WILLE. Oletpa itse ihan samallainen! Aina kerskaat, että osaat paremminlukea.
KALLE. Eikö se ole totta sitten? Minulla onkin sellainen sisar, etteisinulla olekaan.
WILLE. Ei hän sinun sisaresi ole. Ei edes sisarpuolikaan.
KALLE. Sama se. Sinulla ei ole sellaistakaan.
WILLE. Minäpä saan parempaa ruokaa kuin sinä ja kahvia kerman kanssa.
KALLE. Saa jos saatkin… Onpa siinä myöskin kerskattavaa.
WILLE. Etpä sinä vaan saa kerman kanssa,
KALLE. Jos minä oikein totta puhun, niin en huoli koko kermastalaisinkaan.
WILLE. Muistatko sen jutun, minkä Selma kertoi?
KALLE. Minkä?
WILLE. Sen, sen … kuinka se nyt olikaan? Mitenkä se varis ketullesanoi——
KALLE. Varis! Sinä olet varis! Korppi se oli. Älä viisastele, kun etosaa kumminkaan.
WILLE. (Viskaa kivellä puuhun.) Katsos!
KALLE. Kuule! Katso nyt! Sinne lensivät kaikki, Kun annan sinulle tälläkivellä niin—
WILLE. Kun uskaltaisit.
KALLE. Vai en uskalla…
(Viskaa kivellä Willeä jalkoihin. Wille rupeaa huutamaan.)
No kirkumaan siinä rupeat. Ole nyt vaiti.
II:n KOHTAUS.
SELMA. (Tulee tuvasta.) Mitä te nyt taasen. Onko tuo nyt laitaa
WILLE. Viskasi minua kivellä.
KALLE. Mitäs hän.
SELMA. (Tukistaa äidillisesti Kall