Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Elämänkuvaus
Kirj.
Suomentanut Aune Krohn
WSOY, Porvoo, 1922.
Alkusanat.
Isien perintö.
Lapsena ja nuorukaisena.
Murrosvuodet.
Ensi kylvö.
Venäjän ylioppilaitten parissa.
Maailmanliiton palveluksessa.
Suomessa.
Kotona ja ystäväpiirissä.
Lähdön aikaa.
Soli Deo Gloria.
Kuolleitten saarella.
Paroni Nicolay sai eläissään monta pysyvää ystävää meidän maassamme.Hänen kaksi vuotta sitten sattunut kuolemansa oli heille kaikilletuntuva tappio — hän jätti jälkeensä vaikeasti täytettävän tyhjänsijan. Monet niistä, joille hänen muistonsa oli rakas, lausuivat hetihänen kuoltuaan toivovansa, että kohdakkoin laadittaisiin niin hyvinhänen sielunkehitystään kuin elämäntyötään käsittelevä elämäkerta.Siten pääsisivät ne, joiden oli suotu tuntea paroni Nicolayta, vieläkerran koskettamaan hänen persoonallisuuttaan ja samalla näkemäänselvemmin hänen elämänsä eri vaiheita. Ne taas, jotka eivät koskaanole kohdanneet häntä, kirja johtaisi tutustumaan erääseen aikammeehjimmistä kristityistä sekä uskonnollisen elämän alalla suoritettuunuhrautuvaan työhön.
Paul Nicolayn monivuotinen, uskollinen ystävä paroni Henrik Wrede,Toivolan kartanon omistaja, oli niitä, jotka lämpimimmin omaksuivatelämäkerran julkaisemisisajatuksen, ja hän myös ryhtyi toteuttamaansitä. Näissä aikeissa hän tutki vainajan päiväkirjoja saaden nekäytettäväkseen tämän mitä suurinta altiutta osoittavilta sisarilta,vapaaherrattarilla Maria ja Alina Nicolaylta, jotka avustivathäntä opastuksellaan ja tarpeellisin selityksin. Sen lisäksi paroniWrede kirjoitti mieskohtaisia muistelmia ystävä-vainajastaan sekäkeräsi paroni Nicolayta lähellä olleilta henkilöiltä lisiä hänenluonnekuvaansa. Koko sen runsaan aineiston, joka hänen oli onnistunutnäin kerätä, hän luovutti sitten allekirjoittaneelle kehoittaenkirjoittamaan tuon suunnitellun elämäkerran. Vaikka olenkin täysintietoinen siitä, kuinka vaativa ja arkaluontoinen tehtävä on yritysluoda edes jonkinlainen kuva monille tutun ja rakkaan henkilönpersoonallisuudesta ja työstä, en ole kuitenkaan tahtonut olla siihenryhtymättä. Kun olen aina lämpimästi harrastanut paroni Nicolaynpyrintöjä ja itse olen hänelle kiitollisuuden velassa, on minullevain ilo ja kunnia, että lyö on uskottu minulle.
Tässä tapauksessa helpottaa lähteitten tavaton runsaus elämäkerrankirjoittajan työtä. Paroni Nicolaylta on jäänyt, hänen suurestavaatimattomuudestaan huolimatta, paljon enemmän omakätisiätodistuskappaleita kuin useimmilta aikamme ihmisiltä. Osaksi onhänen kirjeenvaihtonsa ollut varsin laaja, ja kirjeensaajain auliuson tehnyt mahdolliseksi sen käyttämisen sangen runsaastikin;osaksi kertovat painetut esitelmät ja selostukset hänenelämänkatsomuksestaan ja tuotavastaan, ja sitä paitsi hän jo aivannuorena — 1879 — alkoi pitää päiväkirjaa ja jatkoi sitä ainakuolemansa edellisiin päiviin. Nämä päiväkirjamerkinnät — jotkavuoteen 1897 saakka ovat kirjoitetut pääasiassa ranskaksi, sittemminaina englanniksi — ovat usein lyhyitä ja asiallisia, mutta ne eivätsittenkään piirrä vain kirjoittajansa elämän ja lyön ääriviivoja,vaan tuovat myöskin hänen hengellisen kehityksensä pääurat selvästinäkyviin. Juuri päiväkirjan lehdet selittävät luon tosiseikan, ettäparoni Nicolay, niin suljettu ja vähän lyyrillinen ja filosofinenkuin