Produced by Tapio Riikonen
Kuvauksia kansan elämästä
Kirj.
Hämeenlinnassa v. 1885,
Hämäläisen osake-yhtiön kirjapainossa.
Tekijän kustantama.
Onkiveden pitäjässä pidettiin syyskäräjiä.
Se oli jälkeen edellä kerrottuja tapauksia.
Tullilan Liisa oli polisi-tutkinnossa tullut niin paljonepäluulon-alaiseksi Ruikan puupinon palosta, että hän oli haastettuoikeuteen. Vaan niin suurta syynalaisuutta ei hänestä kuitenkaanlöydetty, että nimismies olisi rohjennut panna häntä kiinni.
Mutta juuri kuin käräjiä istuttiin ja asiaa tutkittiin, jossa Liisa olivastaajana, syntyi itse Ruikan talossa tulipalo.
Tämän jutun kerromme oikeuden protokollista, niinkuin ne olemmelukeneet.
Tutkinto lakkautettiin, koska ilmoitus tuli käräjätaloon, että tämäjälkimmäinen tulipalokin oli ulkoa sytyttämällä alkunsa saanut ja ettäLiisan äiti luultiin siihen syypääksi.
Ei sekään palo tullut sitä vaarallisemmaksi. Olkilato tallin ja navetanvälillä oli sytytetty, niin että tarkoitus kyllä oli saada koko taloporoksi. Ja siitä olisi saattanut tulla enemmän kuin aikomus olikaan.Sillä koko kylä oli yhten ryhmään rakennettu, paitse Siuron talo. Muttakylän väki saapui pian apuun, lato hajotettiin ja kaikki muut huoneetsaatiin säilymään.
Mutta kysymys nousi kohta siitä, kuka oli tulen sytyttänyt. Ja niinkuinsanoimme, epäluulo kohtasi Liisan äiteä. Hän oli nähty lähimmäisissätölleissä Ruikan yläpuolella. Hänen oli kuultu jo sitä ennen lausuvanuhkauksia Ruikan emäntää kohtaan. Ja uhkaukset olivat juuri senlaatuisia, jotka nähtävästi tarkoittivat paloa. Sillä ne julistivatRuikan emännälle tulevaa köyhyyttä. Hän oli kenenkään käskemätä japyytämätä ollut tölliläisille avullisena perunan varsien leikkuussa jasitomisessa. Lähimmäisestä perunamaasta oli hänen ollut mukavakenenkään huomaamata aidan ylitse pistää olkitukon Ruikan ladonnurkkaan ja siihen sytyttää tulen, niinkuin jäljestä päin nähtiintapahtuneen.
Sekin tuli häntä vastaan todistukseksi, että hän oli ollut ensimmäisiäpaikalla, kun tulipalo huomattiin, ja että hän teeskeli avuliaisuuttasammuttamisessa, vaikka hänen avuliaisuutensa oli niin ja näin ja hänjo ensimmäisen vesikorvon kannettuansa valitti väsymystä ja hiipitiehensä.
Tästä kaikesta tuli uusi tutkinto, ja sekä äiti että tytär pantiinkiini.
Ennen käräjän loputtua Onkiveden kylässä otettiin asia oikeuden eteen.
Nimismies, joka virkansa puolesta oli yleinen päällekantaja, hankkitarpeelliset vieraat miehet.
Molemmat tulipalot, sekä puupinojen että ladon palo, tutkittiinyhdessä.
Liisaa vastaan saatiin toteen näytetyksi, että hän Ruikan tanssistapois työnnettynä oli monen kuullen lausunut ne sanat, jotka ennenolemme kertoneet. Siihen tuli vielä lisäksi, että hän pojiltaporstuvassa oli kysynyt tulitikkuja. Ja lopuksi todistivat muutamatniistä nuorista miehistä, jotka olivat juosseet Liisan kotiin, ettäLiisa aivan samalla hetkellä näytti tulleen kotiinsa. Eikä hänoikeudessa saattanut tehdä selvää, missä hän oli viipynyt koko senajan, mikä oli kulunut hänen lähdöstänsä Ruikalta ja siihen, jonapinojen palo havaittiin ja hän sitten löydettiin kotoa.
Joku tiesi todistaa viimeksi senkin, että Liisan vaalean karttuunisenhameen liepeet olivat kynttilänvalossa näkyneet tummemmalta, ikäänkuinmärjältä iltakasteesta niitty-polulla.
Onneksi Puolamäe