Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Poliittisia muistelmia
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1920.
Johdanto.
I. Taistelun ensimmäinen vaihe.
II. Kaksi laajakantoista suunnitelmaa, joista toinen
surmattiin, toinen riutui tautikuolemaan.
III. "Nya Pressenin" lakkautus. Ensi opinnäyte salakuljetuksessa.
IV. Yhä laajempaa salakuljetustoimintaa.
V. Muutto Ruotsiin ja toiminta siellä.
VI. Tuttavuuksia japanilaisten kanssa.
VII. Suunnitelmia kehitetään edelleen.
VIII. Kongressi Pariisissa.
IX. Vallankumouksen valmistelut.
X. Aseidentuontiyritys.
XI. Venäjän vallankumous v. 1905.
XII. Rauhallista toimintaa kotimaassa. Uudelleen maanpakolaisena.
XIII. Kansainvälinen jury.
XIV. Burtsevin asiakirjat.
XV. Maailmansota ja suomalainen jääkäripataljoona.
Esipuhe.
Monelta taholta on minua kehoitettu julkaisemaan muistelmani niiltävuosilta, jolloin taisteltiin Suomen oikeudesta käytettävissäolevilla aseilla, tuota näennäisesti toivotonta taistelua Venäjänitsevaltiutta vastaan, joka halusi ulottaa kaikkivaltansa meidänkinsyrjäiseen maahamme, minkä muu, suuri maailma tunsi melkeinvain maantieteellisenä käsitteenä. Kauan epäröin noudattaisinkokehoituksia. En omasta puolestani, sillä olin jo niin auttamattomanpahassa maineessa vallanpitäjien silmissä, etteivät kaikkeinsuorimmatkaan paljastukset saattaneet vaikuttaa sitä eikä tätä,mutta toiset, jotka jo ennestään olivat epäluulon alaisia, osaksiyhä olivat valtaa pitävien mielestä enemmän tai vähemmän viattomia,saattaisivat sepitelmieni vuoksi joutua ikävyyksiin.
Taisteluvuosina ja pitkään aikaan sen jälkeen ei sentakiasaattanut tulla kysymykseenkään kirjoittaa näistä asioista,etenkin kun eräs merkittävä välikohtaus näiltä vuosilta suurestimuistutti valtiopetosta ja vehkeilyä vieraan vallan kanssa, jonkajulkaisemisesta ei mitenkään saattanut olla puhetta. Sillä vaikkaVenäjän vallanpitäjillä olikin enemmän kuin aavistus näistävehkeilyistä, he eivät sentään tunteneet kaikkia yksityiskohtiaeivätkä siis tienneet mihin sitoumuksiin tuo vieras valta oliruvennut.
Kaikki nuo syyt ovat nyt lakanneet vaikuttamasta Venäjällätapahtuneen suuren kumouksen vuoksi. Se minkä silloin näimmekangastelevana unelmana jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa onnyt todellisuutta. Suomi on vapaa, ja Venäjän itsevaltius onikuisiksi ajoiksi poissa, toivottavasti, sillä vaikka jonkunentisen suuriruhtinaan onnistuisikin liittää sen sirpaleet joksikinentisen vallan tapaiseksi, on kuitenkin varsin vähän uskottavaa,että sellainen uusi tsaarivaltio pysyisi pystyssä edes niin kauan,että siitä voisi koitua vakava vaara Suomen itsenäisyydelle. Saammekyllä olla vakautuneita siitä, että tahtoa ei puutu, sillä tässäkintapauksessa pitää paikkansa se, että mitään ei ole unohdettu jahyvin vähän on opittu siitä, mitä pyhässä Venäjän valtakunnassa ontapahtunut.
Ne jotka nyt kaikkein äänekkäimmin vakuuttavat etteivät hekoskaan hyväksy minkäänlaisia Suomen vapaan aseman loukkaamistatarkoittavia toimenpiteitä, saattavat yhtä helposti kuin venäläinenvaihtaa mielipiteitä koska hyvänsä, yhtäkkiä kääntää kelkkansa,jos olosuhteet vain näyttävät suotuisilta. Sen vuoksi tekisimmepahimman laatuisen valtiollisen tyhmyyden, jos jollakin laillaavustaisimme järjestyksen palauttamista Venäjän nykyiseen kaaokseen,niin paljon kuin sitä saattaakin p