Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
K. F. Meyer
Suomensi Aatto S.
Helsingissä,K. E. Holm'in kustantama.1883.
Erään ylimystalon konttorissa lähellä Lorensia Nyrnbergissä istuivatisä ja poika suuren kirjoituspöydän ääressä vastatusten, selvitellenmitä tarkimmasti jotakin suurenlaista kauppa-asiaa. Kumpikin lukiomalla paperillaan yhteen samoja pitkiä numerorivejä, katsoakseenparemman varmuuden tähden, saivatko sitte summat yhtä suuriksi. Hoikka,ihan isänsä näköinen nuorukainen kohotti ensiksi terävän nenänsäkauniisti piirretyistä numeroistaan. Hänen työnsä oli päättynyt ja hännyt, vähä itsetunnon vivahdusta laihoissa, surumielisissä kasvoissaan,odotteli varovaisemman isänsä valmistumista.
Silloin astui sisään palvelija, kädessään suurimuotoinen, isollasinetillä lukittu kirje. Eräs ruotsalaisen ratsuväen kornetti oli sentuonut; hän oli mennyt raatihuoneen luo katselemaan maailmanmainioitakuvia ja luvannut palata juuri tunnin kuluttua.
Kauppias tunsi ensi katsahduksella Ruotsin kuninkaan Kustaa Aadolfinpaksupiirteisen käsialan ja oudosteli hiukan semmoista kunniaa, ettäsai kuninkaalta omakätisen kirjeen. Olihan syytä peljätä, ettäkuningas, jota hän oli äsken-rakennetussa Nyrnbergin kauneimmassatalossaan kestinnyt, tahtoisi saada rahalainaa isänmaalliseltavierasystävältään. Mutta ollen äärettömän rikas ja tietäen pitääarvossa ruotsalaisen valtiorahaston tarkkaa oikeudentuntoa, rikkoikauppias arvelematta, melkeinpä hymyillenkin kuninkaan sinetin. Muttakun hän sai silmäillyksi nuo muutamat, kuninkaallisen lyhytsanaisestikirjoitetut rivit, muuttui hänen muotonsa yhtä vaaleaksi kuin huoneenkorutekoinen laki, jossa Iisakin uhraaminen oli kuvattuna. Ja hänenkelpo poikansa kalveni myöskin isäänsä tarkastellessaan, kun arvasihänen kuivan muotonsa muuttumisen ennustavan suurta onnettomuutta.Pojan peljästys vielä eneni, kun vanhus häntä kirjelevyn ylitse katselisurumielisesti ja isällisen-hellästi.
"Herran tähden!" kysäsi nuorukainen, "mitä siinä on, isä?"
Vanha Leubelfing — sillä sen ylhäisen kauppiassuvun jäseniä nämämolemmat olivat — ojensi hänelle vapisevalla kädellä paperin. Poikaluki:
"Rakas Herra!
Tietäen ja hyvin muistaen Teidän poikanne haluavan päästä paashiksemme, ilmoitamme täten, että se tänään täydellisesti voi tapahtua, koska entinen paashimme, Max Beheim-vainaja (edellisen Utzen Stoomer-vainajan ja senedellisen Götzen Fucher-vainajan jälkeinen) tänään rynnäkössä heidän molempien kuoltua sai tykinkuulalla jalkansa pois ammutuiksi ja autuaasti kuoli meidän sylissämme. Meistä on erittäin miellyttävä, että taaskin saamme ottaa palvelukseemme yhden pojan evankelisesta valtiokaupungista Nyrnbergistä, jota me suuresti suosimme. Että poika saa hyvän ylläpidon ja jokapäivä kristillisiä neuvoja, siitä saatatte olla ihan varma.
Teitä hyvin suosiva
Gustavus Adolphus Rex" (kuningas).
"Voi taivahinen!" valitteli poika, huolimatta salata isältäänpelkurimaisuuttansa, "nyt on minulla kuolemantodistus valmiina ja te,isä — kunnioituksella puhuen — olette syypää minun aikaiseenkuolemaani, sillä kukapa muu kuin te olisi kuninkaalle voinut niinväärin esitellä minun toiveeni ja haluni? Jumala meitä armahtakoon!"sanoi hän kääntäen kasvonsa taivasta kohti juuri hänen päänsä päälläriippuvaan kipsisen patriarkan (Abrahamin) teurastusveits