SEKAHERELMIÄ
Eteläpohjalaisia murrejuttuja
Kirj.
VAASAN JAAKKOO [Jaakko O. Ikola]
Jyväskylässä,K. J. Gummeros Osakeyhtiö,1925.
SISÄLLYSLUETTELO:
Maantiähuutokauppa.
Miäs jäätyny kivhen kiinni.
Kiälestä pala pois.
Alajärven mailmanloppu.
Se isännänpalkka.
Friijaripoijan hevoone.
Kellonfiäteri.
Kaffipannunvaraas.
Tehtahan merkki.
Se elää viälä.
Kukoot tappeli.
Jupiaasen kualemanloukku.
Rautakanki.
Kauhavan hullupoika.
Hallitushoito erestä ja takaa.
Aliokettu.
Mattu, mökin miäs.
Ässiiri.
Pikku-Lasse.
Vallankumoukset Kristiinas.
Torppari Suami
Hilima, kuuleksä.
Vanhaanpoikaan vero.
MAANTIÄHUUTOKAUPPA.
Oottako kuullu siitä maantiähuutokaupasta, joka pirettihin täs menhelläviikolla yhres pitäjähäs täällä meirän puoles?
No s'oli sillä lailla, jotta tiälautakunnan miähet pistivät paperitplakkarihinsa, sihteeri hioo pännänsä teräväksi ja, niin lährettihin.
Menthin tiätä pitki ja miäsroikka tuli peräs. Ensin myythinkirkonplassilta ja sitte painuttihin syrjäkylihi päi. Sitä mukaa kumentihin, väheni huutajajoukko. Jok'oli maantiänpalansa saanu, lähtikotiansa laskeskellen itteksensä, paljonko siinä tuli tiänestiä.
— No ainaki kunnanverot saa maksuhun, — nupajivat äijät, kun olivatpalansa saanehet. — Eikä tuas mun palasnani näytä erityystä korjaamistaolovankaa kolmen vuaren aikana. Nii jotta tulua se vaa on…
Ja tiälautakunta paineli aina vai ethenpäi, myyrä prätkii paloja jateki onnellisia valtion saamamiähiä.
Oli jo ilta myähä ku päästihin pitäjän kauimmaaselle loukolle, yhtehepuskikkomäkehen.
Siinä tuli äkkinääne ja orottamatoon pirätyspaikka ethen. Aiva tiänviäres, n'otta tiältä reiruhu näki, oli — — pontikkatehras kaarevankuusen alla täyres käynnis!
Tiälautakunta kattoo toistansa silmihi, eikä puhunu mitää hyvähänaikahan, vaikka jokahitten silmät lipaji ja suupiälistä suanta nykii.
Samoon kattoovat huutajakki ku tinaknapiilla.
Hymyyltihin kauan aikaa ja katteltihin toine toistansa. Ja taaspränniä. Jokahitten silmistä loisti rehellisyys ja vilpitöön hämmästys.
— Kenen pränni? — pääsi lopuksi yhreltä.
— Sanos muuta! Kenen pränni?
— Mitäs nyt tehrähän? — kysyy puheenjohtaja ja kattoo jokahista vooronperhän.
Ja ku kukaan ei ymmärtäny, mitä tiälautakunnan olis pitäny tällääsestapaukses tehrä, nii puheenjohtaja kysyy jotta:
— Mennähänkö?
— Mennähän, mennähän! — huutivat heti toiset.
— Mä kysyn; jotta mennähänkö ja hävitethän pränni? — kysyypuheenjohtaja korkialla ja kirkkahalla äänellä.
— Mennähän, tiätysti…
— Onko se yleene miälipires?
— Oo-on se!
Ja niin menthin ja hävitettihin pränni.
Pannut, pötit ja muut vehkehet hakattihin prisaksi ja »jumalanvilja»kaarettihin tarkasti suuhu joka nokka.
Ilta hämärti ja tiälautakunta ja huutajat istuuvat monta suloosta japitkää tiimaa ringis hävitetyn viinaprännin ympärillä.
Puheenfläsinä ja iloone huikkaalu kohos sitä mukaa ku aika ja aineskuluu, n'otta lopuksi pistettihin lauluksi ja moniäänisesti liikutetuunmiälin,