E-text prepared by Tapio Riikonen
TROIAN SOTA
Muinaiskreikkalaisia jumaluus- ja sankaritarinoita
Homeroksen runojen mukaan kertonut
FRIDTJUV BERG
Suomentanut
K. K. [Kalle Kajander]
Nuorten kirjoja N:o 22.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1908.
SISÄLLYS:
Alkulause. 1. Troia ja Priamos. 2. Eriksen omena. 3. Helenan ryöstö. 4. Sotavarustuksia. 5. Ensimmäinen retki Troiaan. 6. Toinen retki Troiaan. 7. Sota puhkeaa. 8. Ensimmäiset sotavuodet. 9. Akhilleus ja Agamemnon.10. Odysseus ja Tersites.11. Menelaos ja Paris.12. Diomedeen urotyöt.13. Hektor Troiassa.14. Hektor ja Aias.15. Aselepo.16. Hektor vallihaudalla.17. Öinen neuvottelu.18. Öinen vakoiluretki.19. Hektor tunkeutuu leiriin.20. Hektor rynnistää laivoille saakka.21. Patrokloksen urotyöt ja kaatuminen.22. Taistelu Patrokloksen ruumiista.23. Valmistuksia kostoon.24. Raivoava Akhilleus.25. Hektor kaatuu.26. Patrokloksen ruumissaatto.27. Hektorin hautajaiset.28. Akhilleuksen viimeiset kohtalot.29. Pariksen loppu.30. Troian häviö.
ALKULAUSE.
Niihin aikoihin, jolloin kreikkalaiset olivat maailman sivistyneinkansa, laulettiin heidän keskensä useita runoja heidän jumalistaan jamuinaissankareistaan. Erittäin pidettyjä olivat runot n.k. troialaisensodan urhoista, ja enimmin ihailtiin niitä runokokoelmia, jotkakulkivat Iliadin ja Odysseian nimisinä ja joita luultiin runoilijaHomeroksen tekemiksi. Molemmat kokoelmat ovat säilyneetjälkimaailmalle. Odysseiassa kerrotaan Odysseuksen ihmeellisistäseikkailuista Troian sodan jälkeen. Iliadissa taas lauletaan siitäriidasta, joka kymmenentenä sotavuotena puhkesi ylikuningas Agamemnoninja suuren sankarin Akhilleuksen välille, ja niistä tapauksista, jotkasiitä olivat seurauksena (ja joista kerrotaan tämän kirjan 9-27luvuissa). Aikaisemmista ja myöhemmistä tapahtumista löytyi kyllämuitten runoilijain tekemiä runoja, mutta ne ovat kaikki joutuneethukkaan, niin että niitten sisältöä tunnetaan sangen vähän.
Että kreikkalaiset niin yleiseen pitivät Homeroksen runoista, riippuisiitä, että niissä niin tarkasti ja todenmukaisesti kuvattiin kokoheidän kansallinen elämänsä: heidän perhe- ja yhteiskunta-olonsa,heidän toimensa niin rauhan kuin sodankin aikana, heidän tapansa jauskontonsa sekä heidän tunteensa ja ajatuksensa elämästä ja kuolemasta.
Moni oppinut on ollut sitä mieltä, että tarina Troian sodasta olisipuhdas mielikuvituksen tuote. Mutta viimeisen miespolven eläissä onsaksalainen kauppias Herman Schliemann kaivannut esiin jäännöksiätuhatvuotisesta linnasta juuri sillä samalla kunnaalla, jossa muinaisenIlionin piti sijainneen. Ja kun näitä löytöjä on tarkemmin tutkittu, eienää kukaan epäile, etteivät ne olisi jäännöksiä juuri siitäloistavasta kaupungista, josta Homeroksen Iliadissa kerrotaan.
TROIA JA PRIAMOS.
Kauvan sitten hallitsi Arkadian maassa kuningas, jonka nimi oliDardanos. Arkadiaa ympäröivät korkeat, metsäiset kalkkikivivuoret,joitten sisäpuolella oli laaksoja ja tasankoja, järviä ja soita. Kunsattui satamaan tavallista enemmän, tulvivat järvet ja suot yliäyräittensä. Sellainen tapaus sattui kerran Dardanoksen aikana. Tulvaoli niin suuri, että arkadialaisten täytyi paeta vuorille. Vaan kun hesiellä elannon puutteessa joutuivat suureen hätään, päätti Dardanossiirtyä kokonaan maasta pois ja ottaa osan kansastaan mukaansa.