Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Selma Lagerlöf
Suomentanut
Helmi Setälä
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1911.
Myrskytuuli.
Rukit.
Svartsjö.
Lumikki neito.
Svartsjön pappi.
Unipannukakku.
Morsiustanssi.
Ketunkuoppa.
Taalari.
Suomalaispappi.
Henriksbergin seppä.
Vänrikki.
Arkiolossa.
Kevätilta.
Syytös.
Lepokivi.
Menninkäiset Lövdalassa.
Koti.
Tapaninpäivänä vuonna 1800 raivosi sellainen myrskytuuli Lövsjönkihlakunnassa Värmlannissa, jotta Jumala paratkoon. Olisipa melkeinvoinut luulla, että se tempaisisi irti kaikki mitä maailmassa oli jatekisi siellä puhdasta jälkeä.
Älkää koettakokaan väittää, että yhtä kovia myrskytuulia olisiraivonnut sekä ennen että jälkeenkinpäin, älkää väittäkö sitäainakaan vanhoille Lövsjöläisille, sillä he ovat lapsesta saakkasaaneet kuulla, ettei toista sellaista myrskytuulta voi ollakaan.
He voivat vielä tänä päivänäkin luetella kaikki ne aidat, jotkasilloin kaatuivat kumoon ja kaikki ne olkikatot, jotka lensiväthajalleen ja kaikki ne navetat, jotka suistuivat maahan, jotta elukathautaantuivat useammiksi päiviksi katonkannattimien alle. He voivatnäyttää kaikki ne paikat, missä tuli pääsi irti ja jota ei saatumyrskytuulessa sammumaan, ennenkuin koko kylä oli palanut poroksi.Ja he ovat käyneet kaikilla niillä harjuilla ja kukkuloilla, missätoinen puu kaatui toisensa viereen, kunnes maa tuli aivan paljaaksi.
Tiedättehän, että ihmisillä on tapana sanoa, ettei niin pahaa, etteihyvää sen mukana, mutta kukapa olisi uskonut, että tuo sananlaskutässäkin kohdin olisi pitänyt paikkansa, sillä näkiväthän kaikki,että tämä Tapaninpäivän myrsky tuotti vain toisen onnettomuudentoisensa jälkeen.
Se, joka kaikkein vähimmin saattoi odottaa, että tämä myrskytuulituottaisi jotakin hyvää, oli Koltorpin "pikkupiika". Hänen kanssaanei olisi ollut hyvä laskea leikkiä Tapaninpäivän aamuna, kun hänseisoi metsänlaidassa ja katseli alas laaksoon, missä tupruttelilunta ja tuhkaa ja rikkoja ja jos jotakin, mitä tuuli sai mukaansariuhdotuksi.
Ei koskaan koko hänen elämässänsä, ja hän oli kuitenkin jokolmetoista täyttänyt ja kävi neljännellätoista, tällainenvastoinkäyminen ollut kohdannut häntä. Kyllähän hän muuten pysyihyvällä mielellä, vaikka hän sai kovaakin kokea, mutta tämä olisentään pahempaa kuin mitä hän jaksoi kantaa.
Vähälläpä kyyneleetkin olivat pusertua esiin suurista, kirkkaistasilmistä ja vieriä pitkin kalpeita ja laihoja kasvoja.
"Pikkupiika" oli astunut vähän matkaa metsänlaidasta ikäänkuintunnustellaksensa tuulta, ja myrskytuuli raastoi pääliinaa japaukutteli lyhyttä, valkeaa lammasturkkia ja kääri kotikutoisenhameen niin lujalle hänen jalkojensa ympärille, että hän oli vähälläkaatua kumoon.
Hän ei ollut yksinään, vaan äiti ja "pikkupoju" olivat myös matkassa.Molemmat olivat samanlaisissa pukimissa kuin "pikkupiikakin",heillä oli lyhyet, valkoiset lammasnahkaturkit ja mustat, jäykätsarkahameet yllä. Sehän oli aivan luonnollista, sillä "pikkupiika"peri kaikki vaatteensa äidiltä ja "pikkupoju" peri taas vuorostaan"pikkupiialta". Mutta he olivat kuitenkin paremmassa asemassakuin hän, sillä vaikka he olivat yhtä lämpimästi puetut kuin"pikkupiikakin", niin he eivät