LEMMENTAISTELU

4-näytöksinen unkarilainen näytelmä lauluineen ja tansseineen

M. Jókain "Keltaruusu" nimisen kertomuksen mukaan kirjoittanut

Felix Borg

Helsingissä,Edistysseurojen Kustannus-Oy,1922.

HENKILÖT:

Decsi Sándor, hevospaimen.Lacza Ferenc, karjapaimen.Krouvari, Hortobágyin ravintolassa.Rózsa, hänen ottotyttärensä.Pelikán Samuel, tilanomistaja.Kádár Mikael, hevoskauppias.Lääkäri.Kyläntuomari.Tallimestari.Taidemaalari.Porvari.Komisaario.Isäntäpaimen.Räätälimestari.Suutarimestari.Pundorin emäntä.Csikmákin emäntä.Marfa, miustalaiseukko.Kärripoika.Mies.Vaimo.Poika.Ensimäinen hevoskauppias.Toinen hevoskauppias.Santarmi.Hevoskauppiaita ja talonpoikaiskansaa.

Tapahtumapaikka: 1:nen, 3:s ja 4:s näytös piha Hortobágyin ravintolanedustalla; 2:nen ravintolan vierashuone.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS

I.

Näyttämö: Hortobágyin ravintolan edusta. Oikealla tiilikivirakennuspärekattoineen ja seinän vierillä kasvavine köynnöskasveineen.Rakennuksessa ovi portaineen ja siitä oikealle ikkuna luukkuineen.Ikkunan alla kukoistava ruusupensas. Vasemmalla puita ja perällävajarakennus. Hieman keskustasta vasempaan jykevä puu, jonka alla pöytätuoleineen. Taustassa pustamaisema. Aitaa ei ole. Vasen ja oikeakatsojasta.

(Varhainen aamu ennen auringon nousua. Ravintolan ikkuna on valaistu.
Esiripun noustessa kuuluu ravintolasta laulua.)

LAULU N:o 1.

(Laulun aikana kuuluu kaksi kukonkiekausta ja vieno punerrus ilmestyytaivaanrannalle.)

Kärripoika: (Tulee vajasta haukotellen.) Hoh hoo!… Kukko pakana kunherätti… (Hieroo silmiään.) Mikä vietävä siellä silmissä pistelee?Heinänkorretko, vai?… (Venytteleikse.) Oh hoo!… Kuinkahan varhainenjo on? (Tulee alemmaksi ja huomaa valaistuksen ikkunassa.) Pyhä Maria!Kaupungin herrat istuvat yhä vielä samoilla paikoilla kuin illalla…huuhtovat kurkkujaan viinillä… ja… (Kurkistaa tarkemminikkunasta)… ja pistelevät poskiinsa Rózsan paistamia kananpoikia. Ohhöh, sentään! Oikein vesi kielelle valahtaa!… Entä Rózsa sitten?Missä hän on?… Mitä näkevät silmäni! Hän hyppelee tuon hullunkaupunkilaisen pensseliherran kanssa… oikeinpa taitavat csárdastapistellä. (Pui nyrkkiä.) Voi, voi, sinua, kirottu hetaleherra! Kunpaminä saisin sinut kämmenieni väliin, niin kyllä…! Ja Rózsa sitten!…Oh, sydämeni on aivan haljeta tuskasta ja rakkaudesta sinuun…(Laulaa.)

LAULU N:o 2.

Kärripoika: (Laulun jälkeen.) Turhaan minä laulan. Ei näe tyttökärripojan kärsimyksiä; eikä kuule hänen sydämensä suruista sykähtelyä.— Mitä? Nyt nousevat herrat pöydästä ja alkavat tehdä lähtöä. Täytyytästä pian mennä valjastamaan kimo, niin lappenevat täältä vihdoinkinmatkoihinsa, mokomatkin tanssimestarit! (Menee vasemmalle.)

(Punerrus taivaanrannalla on käynyt yhä kirkkaammaksi.)

(Ravintolan ovi avautuu ja Tallimestari, Taidemaalari, Porvari, Komisaario astuvat ulos pihamaalle, kaikki jonkunverran liikutettuina.)

Tallimestari: Siis, kuten sanottu, neljäkolmatta sonnia ja yksisiitoslehmä.

Porvari: Luvalla sanoen, neljäkolmatta siitoslehmää ja yksi sonni.

Tallim