Produced by Tapio Riikonen
Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Kirj.
Matti Kurikka
Jyväskylän Kirjapaino 1885.
Ensimmäinen kohtaus.
IMPI. (Tulee oikealta peräovesta.) Niin kuuma siellä. (Menee pianonääreen). Ei, ei ole halua tähänkään! (Kääntyy toisaalle.) Voi sentään!Mitä rupean tekemään? Miksikä tulin lainkaan tänne pääkaupunkiin, kunei Anttianikaan kuulu? Olisin pysynyt siellä kotihonkieni siimeksessäja kuunnellut käkösen laulua,—siellä ei olisi ollut ikävä.Pääkaupungin hauska elämä! Minä viis heidän hauskuuksistaan. Joll'enAnttia odottaisi, lähtisin jo huomenna täältä. Ei täällä saa puhua, eikävellä, ei mitään tehdä, ilman että heti muistutetaan: ei se sovi, einiin saa tehdä. Kaikki pitää käydä "niinkuin muutkin ihmiset tekevät",vanhentuneitten, hullujen kaavojen mukaan… Heidän iltahuvinsa!——Istutaan kuni vaksitytit näyttelyssä! Ennen tanssisin Hollolan polskaatalonpoikien kanssa, ennenkuin otan osaa heidän franseeseihinsa.Hupaiselta tuntuisi ainoastaan silloin, jos oman Anttini kanssa tanssiasaisin, ja niinpä lienee muittenkin laita. Hm! Tietysti se hauskaa on,kun saa oman kultansa kyljessä hypiskellä. Mutta meneppäs jonkunsatunnaisen tuttavan kanssa kauniista ilmasta ja teaattereistajuttelemaan, miltä silloin franseesi maistuu?——
SOHVI. (Tulee kiiruusti sisään.) Neiti!
IMPI. No!
SOHVI. (Läähättäen.) Hän tuli.
IMPI. Tuliko? Hän! Puhu jo!
SOHVI. Antakaahan minun vähän huo'ata. Juoksin tahallani, tuodakseniteille tiedon niin pian kuin mahdollista.
IMPI. Tuliko hän?
SOHVI. Kuulkaa sitten, kun minä kerron.——Ehkä mä saan istuutuasentään.
IMPI. Istu vaan.
SOHVI. No, niin. Minä menin rantaan. Kävelin, kävelin siellä kauanaikaa edestakaisin, mutta laivaapa ei tullutkaan.
IMPI. Mitä sitte turhia loruatkaan. (Aikoo mennä.)
SOHVI. Odottakaahan toki. Kärsivällisyyttä! Kyllä se sitten vihdoinviimeinkin tuli, vaikk'ei tuo oikein ensialussa tahtonut ollatullakaan. No, minä siinä sitten seisoa törrötin ihmisjoukossa jatarkastelin matkustajia, mutta en minä nähnyt ketään sen näköistä,millaiseksi te häntä selititte. Onneksi sattui eräs merimies minulleolemaan vanha tuttava. Minä kysyin häneltä, tuliko laivalla ketäänmatkustajaa, ja tämäpä tiesikin.
IMPI. Mitä hän tiesi?
SOHVI. Mutta älkäähän keskeyttäkö, neiti! Komea poika, terve ja pulska,vähän partaa leuassa.
IMPI. Hyvin mahdollista!
SOHVI. Ja mustat komeat viikset.
IMPI. Juuri niin!
SOHVI. Iältään noin 25:n vuoden ikäinen.
IMPI. Ei hän ole kuin 21:n vanha.
SOHVI. Älkäähän toki! Kyllä minä hänen ikänsä tiedän, kun hän ennenmuinoin oli minun sulhonanikin.——
IMPI. Mitä, sinun sulhonasi? Mitä siinä tyhmyyksiä latelet! Tuovilakosinun…
SOHVI. Ei Tuovila, vaan se merimies.
IMPI. Siitäkö sinä puhut!
SOHVI. Enhän minä tällä tavoin pääse koskaan Tuovilaan asti, kun teaina keskeytätte.
IMPI. No jatka, jatka!
SOHVI. Tämä merimies se sitten kertoi, että oli sitä tullut laivallaeräs nuori kauppias Amerikasta, Tuovila niminen.
IMPI. Jumalan kiitos!
SOHVI. Ja näytti, kuka se Tuovila oli. Minä menin hänen luokseen jasanoin teiltä terveisiä.
...