E-text prepared by Tapio Riikonen
LAPPALAISTEN USKONTO
Kirj.
UNO HOLMBERG [UNO HARVA]
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1915.
SISÄLLYS:
Johdanto.
Vainajainpalvonta.
Seita-palvonta.
Karhunpalvonta.
Luonnonjumalat.
Synnytyksenjumalattaret.
Kodin-, metsän- ja vedenhaltiat.
Noita.
Johdanto.
Pohjan perillä, missä talvi kauan viihtyy jäineen ja lumineen, valjuinekuutamoineen ja roihuavine revontulineen, mutta kesä valoisine öineenon vain lyhytaikainen vieras, on lappalaisten laaja kotimaa. Heidänharvaanasuttu asuma-alueensa ulottuu suurena kaarena Trondhjeminseuduilta lännessä itään Vienanmerelle asti, jakaantuen Norjan,Ruotsin, Suomen ja Venäjän Lappiin. Norjan Lapissa on lappalaisia kokoFinmarkenin (Ruijan) ja Tromssan sekä osittain Nordlandin Trondhjeminja Hedemarkin amteissa. Ruotsissa tavataan heitä kaikissatunturiseuduissa, vieläpä Taalainmaankin pohjoisosissa; talveksi helaskeutuvat metsäseutuun liikkuen Pohjanlahden rannikkoa kohti.Suomessa on lappalaisia pääasiallisesti Utsjoella ja Inarissa, joidenaluetta entisaikaan nimitettiin Kemin Lapiksi, sekä Enontekiössä, jokaennen luettiin Tornion Lappiin. Venäjän puolella asuu LappalaisiaKuollan niemimaalla. Yhteensä nousee mainitun kansan lukumäärä noin30,000 henkeen.
Entisinä aikoina oli lappalaisten yksinomaisena elatuksenakalat ja metsänriista. Kalastuksesta elävät vieläkin n.s.kalastajalappalaiset, jotka elinkeinonsa vuoksi ovat sijoittuneetpaitsi sisävesistöjen varsille myös kalarikkaiden vuonojen rannoille,missä asuvina heitä nimitetään merilappalaisiksi. Metsänriistastaarvokkaimpana on pidetty karhua ja peuraa. Viimeksimainittu onkotieläimeksikin kesytetty, ja tuottaa poronhoito lappalaisillemonenlaista hyötyä. Poron lihaa ja maitoa käytetään ravinnoksi, senjänteistä valmistetaan lankaa, nahasta vaatteita y.m., sarvista tarve-ja koriste-esineitä. Porolappalaisia, jotka karjansa mukana nousevatjäkäläpeitteisille tuntureille, nimitetään myös tunturilappalaisiksi.Vaivaloisinta on näiden elämä, se kun on alituista vaeltamistaporokarjan kintereillä. Kun lumi keväällä hankeutuu tehden jäkälänsaannin vaikeaksi, alkavat porot vaelluksensa tunturien alapuolisiinkoivumetsiin, missä käyvät laitumella poikimisaikana, kunnes kesäksinousevat tuntureille. Alkusyksystä laskeudutaan jälleen metsäseutuun javaellusta täällä kestää jouluun asti. Toisin paikoin porot kulkevatpitkätkin matkat, mutta tavallisesti on kunkin kyläkunnan kulkureittisama. Syksyllä lappalaiset teurastavat porojaan; silloin he entiseenaikaan näyttävät saapuneen pyhäkköjensä läheisyyteen, missä samallatoimitettiin uhreja. Paimentolaiselämä pakoittaa tunturilappalaisenmatkoillaan käyttämään asumuksenaan helposti siirrettävää telttakotaa.
Jonkinlaista kalastaja- ja tunturilappalaisen välimuotoa edustavatmetsälappalaiset, joita asuu Ruotsin metsäseuduissa. He näyttävätalkuaan olleen metsästäjiä ja kalastajia, mutta toimeentuloaanparantaakseen ovat tunturilappalaisten tavalla alkaneet pitää poroja.He eivät kuitenkaan nouse karjoineen tuntureille, vaan oleskelevat kokovuoden metsäseuduissa. Viime aikoina on osa metsälappalaisia alkanutperustaa uutisasutuksia ja jäljitellä maataviljelevien talonpoikienelämää.
Lapinkielen asemasta suomalais-ugrilaisessa kielikunnassa ovat tutkijatlausuneet erilaisia olettamuksia. Myös lappalaisten rotuun nähden oneroavia mielipiteitä esitetty. Vaikka veriheimolaisuus olisikinepäilyksen alainen, ovat lappalaiset ainakin j