Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Minna Canth
1920 (1888-1893).
Näytelmä neljässä näytöksessä
AKSEL VAHL, notario.
SYLVI, hänen vaimonsa.
VIKTOR HOVING, arkkitehti.
ALMA HOVING, hänen sisarensa.
KARIN LÖFBERG, |
ANNI VIDGREN, | Sylvin entisiä koulutoveria.
ELIN GRÖNKVIST, |
ROUVA HAKE, naisvankien hoitaja.
VANKILAN TIREHTÖÖRI.
SOHLMAN, pastori.
SANDELL, metsäherra.
HARLIN, |
IDESTAM, | luutnantteja.
TUNEBERG, lääkäri.
BRUN, tullinhoitaja.
MARI, palvelustyttö.
(Suuri, hyvin sisustettu huone. Takana kaksi ovea, joistaoikeanpuolinen, raskailla, avatuilla esiripuilla varustettu, vieeteiseen, ja toinen, jonka esiriput ovat alhaalla, makuuhuoneesen. Ovienvälissä on alkoovi, jonka uutimet myöskin ovat alhaalla. Vasemmallasivuseinällä ovi ruokasaliin, oikealla seinällä suuri peili. Etehisessänäkyy oikealla ovi, joka vie ulos porstuaan, sekä perällä ikkuna, jossaon valkoiset uutimet ja jonka edessä on ruukkukasveja.
Etualalla on pyöreä pöytä, ympärillä tuolia sekä kiikkutuoli vasemmalla.Nurkassa oikeaan on suuri kirjoituspöytä. Vastaisessa nurkassa sohva japieni pyöreä pöytä.)
AKSEL (istuu kirjoituspöydän ääressä ja kirjoittaa).
SYLVI (pistää päänsä makuuhuoneen oviverhojen välistä).
AKSEL. Kuka siellä?
SYLVI. Arvaapas!
AKSEL (keskeyttämättä työtään). Eihän se vaan liene minun pikkukissimirrini?
SYLVI. Se se on.
AKSEL. Katsos vaan! Mitähän kissimirri sitten tahtoisi?
SYLVI. Saako tulla sisään?
AKSEL. Ei millään ehdolla. Ei ole aikaa.
SYLVI. Pikkuruisen vaan. Hiukan verran, Aksel. Minulla olisi vähänasiaa.
AKSEL. Mitä asiaa? Jotakin hirveän tärkeätä, varmaan.
SYLVI. Hirveän tärkeätä.
AKSEL. Ihanko todella? (Kääntyy.) No, pitänee hänet nyt sitten päästääsilmänräpäykseksi. Ei—odotapas. Lupaako pulmunen olla kiltti?
SYLVI. Kyllä, hyvin, hyvin kiltti.
AKSEL. Lupaako hän myöskin mennä tiehensä kahden minuutin kuluttua?
SYLVI. Ihan varmaan.
AKSEL. Ehkäpä hän sitten saa tulla. Ei, ei,—seis! Katsotaan ensinkelloa. No—jahka minä nyt luen kolmeen, sitten vasta saat juostasisään. Yks'!——ei vielä——kaks'——pysy paikoillasi, kuule——no,no, ei askeltakaan, sanon minä——kolme!
SYLVI (juoksee hänen syliinsä).
AKSEL. Vai niin! Vai on minun pikku lintusellani niin tärkeätäsanottavaa? No, annapas kuulla! Mitähän tuo lienee?
SYLVI. Sinun pitäisi luvata minulle yksi asia, Aksel.
AKSEL. Yksikö vaan? Eikö mitä, se on kovin vähän. Minä lupaan sinulleseitsemänkymmentä ja seitsemän asiaa.
SYLVI. Hyvä! Mutta pidäkin sanasi.
AKSEL. Tietysti.
SYLVI. Kunniasi kautta?
AKSEL. Kunniani kautta.
SYLVI (heiluttelee jalkojansa ja heittäytyy taaksepäin). Voi, kuinkaihanata—kuinka sanomattoman ihanata!
AKSEL. Varo, varo, kissimirri, sinä putoat.
SYLVI. Voi herra, kuinka hauskaa! Nyt sinä olet helisemässä,holhoja-setä.
<