Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
5-näytöksinen runomittainen murhenäytelmä
Kirj.
Suom. Eino Leino
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1907.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö.
Theseus, Aigeuksen poika, Ateenan kuningas.
Phaidra, Theseuksen puoliso, Minoksen ja Pasiphaen tytär.
Hippolytos, Theseuksen ja amazonien kuningattaren Antiopen poika.
Arikia, prinsessa Ateenan kuninkaallisesta suvusta.
Theramenes, Hippolytoksen opettaja.
Oinone, Phaidran imettäjä ja uskottu.
Ismene, Arikian uskottu.
Panope, Phaidran seuranainen.
Sotilaita.
Tapahtumien paikka on Troizen, kaupunki Peloponnesoksella.
Esitetty ensimmäisen kerran Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä
Helsingissä 26 p. lokak. v. 1906.
Henkilöt: Theseus — Axel Ahlberg; Phaidra — Katri Rautio; Hippolytos
— Evert Suonio; Arikia — Helmi Lindelöf; Theramenes — Emil Falck;
Oinone — Kirsti Suonio; Ismene — Helmi Tähtinen; Panope — Aino
Vasarainen. — Ohjaus: toht. Jalmari Hahl.
Hippolytos. Theramenes.
HIPPOLYTOS.Tein päätökseni, Theramenes: lähden.Troizenin jätän epäilyksen tähden,mi mua kalvaa. Ah, ma punastunjo pitkää täällä toimettuutta mun!Kuus kuuta poissa ollut taatto on,en tiedä, alla minkä auringon,en, mitkä heittää häntä hyrskyt, vahdot.
THERAMENES.Hakea mistä, herra, häntä tahdot?Jo vuoksi pelkosi tuon oikeimmanuhmailin Isthmoon kahden meren vimman,kyselin, tutkin teitä Theseuksenvirroilta kuolon, mailta manan uksen;on tiedusteltu Elis, Tainaros,myös meri, minne sammui Ikaros.Mit' enää toivot? Mikä ilman-alavois olla isäs piilopaikka sala?Kenties ei taattos itse tahdokaan,salasta hän ett' ilmi saatetaan?Kenties, sill'aikaa kuin on tuska meillä,hän tyynnä kulkee lemmen lehtoteillä,tuo urho, uutta vartoin suudelmata…
HIPPOLYTOS.Ma pyydän: kuninkaalle kunniata.Hän jättänyt on erheet nuoruuden,ei enää orja halpain kahletten.Jos on hän, on hän yksin Phaidran vanki,ei kateensyitä enää hälle hanki.Hakien häntä seuraan tehtäväänija pääsen täältä, missä pyörtyy pääni.
THERAMENES.Ah, mistä asti paikkaa pakenet,kuss' elit lapsuuspäivät herttaiset,miss' unohdit sa myöhemminkin tovinAteenan humut sekä loistot hovin.Salaisen vaaras, murhees tietää soisin.
HIPPOLYTOS.Tuo onnen aik' on mennyt. Kaikk' on toisin,siit'asti kuin sai seutuun rauhaiseentuo tytär Minoon Ja Pasiphaen.
THERAMENES.On tuttu mulle tuskiesi syy:se Phaidra on, mi tääll' on onnes kyy,tuo turman emintimä. Tuskin näkihän sun, maanpakolaiseks kun jo teki.Mut tylsä on jo tutkain vaimon vihan,mi sua etsi, ellei poikki ihan.Ei tarvis lie sun vuoksi naisen huolla,mi kuoleva on taikka tahtoo kuolla;on sairas Phaidra, outo häll' on tauti,ei elostaan, ei auringosta nauti;kutoa kuinka vois hän vaaraa sulle?
HIPPOLYTOS.
Vihansa heikko pelon syy ei mulle.
Ma vihollista toista pakenen,
Arikia on nimi armas sen,
tuon meille turmaa tuovan heimon jatko.
THERAMENES.
Sinäkin — kuinka? — häntä vainoatko?
Rikkoivat veljet, viaton on sisar,
tuo hertas, vaikka veren julman pisa