E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Englanninkielestä suomentanut
Valfrid Hedman
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö1919.
I. Tilanne.
II. "Neiti Exeterin kasvot."
III. "Meille on vain yksi yhteistä."
IV. Elman uusi puku.
V. Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä.
VI. Matkalla juhlaan.
VII. Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä.
VIII. "En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta."
IX. Piers selittelee maailman tapoja.
X. Elman käsitys ystävyysliitoista.
XI. Umppu puhkeamassa.
XII. Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma.
XIII. "Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen."
XIV. Ajelu puistossa.
XV. "Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!"
XVI. Lady Mabelin tanssiaiset.
XVII. Opettajatar ja oppilas.
XVIII. "Eikö edes hiukan ananasta?"
XIX. "Olen kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme."
XX. Tyttö rouva Thatcherin mökillä.
XXI. Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa.
XXII. "Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään."
XXIII. "Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?"
XXIV. Päätös.
Tilanne.
Kun Elma kävi Park Lanen varrella sijaitsevassa talossa, nimitettiinhäntä siellä "viisaaksi". Kenenkään päähän ei pälkähtänyt nimittäähäntä "viisaaksi" Haverstock Hillissä.
Haverstock Hillissä hän asui — Park Lanen varrella hänet tavattiinjoka keskiviikko-iltapäivä. Siitä huolimatta hän tuskin oli paremminkotonaan tai tunsi itsensä varsinaisemmaksi asukkaaksi edellisessätalossa kuin mitä hän jälkimäisessä oli.
Selittäkäämme. Elma oli orpo, ja sir Thomas Alfreton — jokaoli merkkihenkilö, mitä henkilöihin tulee, rikas, suosittu jaarvossapidetty samalla kertaa — oli hänen läheisin elossa olevasukulaisensa; mutta tällä haavaa sir Thomasilla ei ollut eikä voinutolla erittäin paljoa puuhailtavaa nuoren holhottinsa kanssa. Hänenveli-vainajansa oli nimenomaan määrännyt, että eräs neiti Exeterkasvattaisi tyttösen, ja neiti Exeter oli etäällä sir Thomasinmaailmasta, aivan sen ulkopuolella, eikä voinut mitenkään tulla hänenlaskelmiinsa. Hän tiesi, että sellainen neiti oli olemassa, mutta hänenasuinpaikkansakin oli hänelle tuntematon. Lady Alfreton sen tiesi, hänvakuutti.
Lady Alfreton oli hyvin kiintynyt Henry-paran lapseen ja piti häntämahdollisimman paljon kodissaan Park Lanella. Mutta mitä saattoitehdä tytölle, jota vanhempainsa toivomuksen mukaan kasvatettiintäysihoitolaopistossa? Ellei olisi ollut tuota opistokysymystä, ei sirThomas puolestaan käsittänyt, miksei Elma olisi voinut asua heidänluonaan ja lukea Julietin entisen kotiopettajattaren johdolla, nyt kunJuliet ei enää häntä tarvinnut. Mutta näin ollen, niin, näin ollen sirThomas — kohautti olkapäitänsä.
Hän tunsi veljentyttärensä, jos tapasi hänet omalla kynnyksellääntai omilla portaillaan tai jos tämä puhutteli häntä sanoilla: "Hyvääpäivää, setä!" hänen lähtiessään jokapäiväiselle ratsastukselleen;mutta luultavasti hän ei olisi tuntenut häntä, jos tyttö olisi kulkenuthänen ohitseen puistossa tai katsahtanut häneen parlamentin alahuoneenparvekkeelta.
Muut perheenjäsenet ajattelivat Elmaa kuitenkin melkoista enemmän —milloin heillä oli aikaa ajattelemiseen, ja rakastivatkin häntä enemmän— m