Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Elämäkerran luonnos
Kirj.
GUNNAR PALANDER [Gunnar Suolahti]
Helsingissä,Kansanvalistus-Seura,1904.
Esipuhe.
I. Porthanin nuoruudenaika ja oppivuodet.
II. Porthanin monioppisuus. Kirjastotyöt ja kirjastonhistoria.
III. Kansallinen tutkimus ja tutkimus suomalaisesta runoudesta.
IV. Turkulaiset sivistysharrastukset ja Aurora-seura.
V. Porthan kiintyy historiaan. Senaikuinen historiantutkimus.
VI. Porthan professorina. Opintomatka Saksaan. Turun akatemian olot.
VII. Porthanin opetustapa. Luennot ja väitöskirjat.
VIII. Porthan opettaa hienoa aistia, kaunopuhetta ja runoilua.
IX. Maamme olot ja niiden arvosteleminen.
X. Porthan istuttaa omaa katsantotapaansa oppilaihin.
Viisaustieteen ja kasvatusopin opetus. Suhde oppilaihin.
XI. Kotimainen sivistys ja suomenkieli. Porthan estää suomenkielen
viljelemistä.
XII. Kotimainen sivistys ja historia. Porthan perustaa itsenäisen
suomen historian.
XIII. Kotimainen sivistys ja kotimaan tunteminen. Matkat.
Maantieteelliset ja taloudelliset harrastukset. Porthanin
viimeiset elinvuodet ja kuolema. Hänen elämäntyönsä laatu.
Alkusana.
Tämä kirjanen on vielä kirjoittamattoman elämäkerran luonnos.Se tyytyy vain piirtämään ääriviivoja, huomauttamaan tärkeintäja kuvailemaan oleellisinta siitä vaatimattomasta ja kumminkinverrattoman suuriarvoisesta elämäntyöstä, jonka esitykseni esineunohtumaton tutkija ja työntekijä Henrik Gabriel Porthan onsuorittanut. Velvotettuna vähäisellä alalla ja lyhyessä ajassaesiintuomaan häntä koskevain tutkimusteni tulokset olen edes tässämuodossa tahtonut painaa ne suomalaisen yleisön mieliksi.
Tässä olevat tiedot olen suurimmaksi osaksi ennen julkaissuttutkimuksissani Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana I,Helsinki 1901, Henrik Gabriel Porthan Yliopiston opettajana (J.R.Danielson, Suomen uudemmasta historiasta III, siv. 1-222) sekämuutamassa pienemmässä kirjoituksessa. Niiden ohella olen käyttänytmyöskin ennen julkaisemattomia lähdetietoja, vaan en ole katsonutvelvollisuudekseni niihin tämänlaisessa teoksessa erikoisesti viitata.
Helsingissä maaliskuulla 1904.
Gunnar Palander.
Kukapa ei olisi kuullut vanhoja pappissukujamme mainittavan!Vuosisatain kuluessa kulki papintoimi perintönä isältä pojalle jatoimen mukana seurasi opillinen sivistys ja sivistyksen-harrastus.Jokaisen sukupolven edustaja oli ollut aikansa akatemiassa,kartuttanut latinalaisella väitöskirjallaan maansa tieteellistäkirjallisuutta ja sitten maaseudulle jouduttuaan levittänyt oppiansakansaan. Ehkä oli joku suvun edustaja poikennut muille aloille, javanha oppineelta kuuluva sukunimi kadottanut latinalaisen päätteensä;useimmissa tapauksissa kulkivat samat harrastukset ja pyrkimyksetedelleenkin perintönä.
Porthanin suku oli vanhaa itäsuomalaista pappissukua, jonka juuretlienevät etsittävät Viipurin porvaristosta 1500-luvulla. Nimi on ehkäväännös suomalaisesta Purtta eli Purtanen. Seuraavalla vuosisadallatoimi Karjalassa Porthaneja pappeina useitakin ja yksi heistä,Henrik Sigfridinpoika, siirtyi vuonna 1704 Hämeeseen Viitasaarenkirkkoherraksi. Sotapappina oli hän palvellut kuninkaan armeijassa,k