E-text prepared by Tapio Riikonen
SAVON SALOILLA
Kuvauksia ja muistelmia
Kirj.
LAURI SOINI
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1896.
SISÄLLYS:
Lähdemäen veljekset.
Kuuna myötiin.
Yhtiö.
Pekka.
Maailmaan.
Siitä tuli sittenkin sovinto.
Laskiainen.
Olikohan siinä jotakin.
Hän uinuu tuolla.
Tarina hevosen varsasta.
Kevään korvalla.
Uusi ystävä.
Piippuni.
Rökkilän vaari.
Autiolla.
Jaakko Jyryläinen.
"Numero 34 Salonen".
"Noh, noh!"
Lähdemäen veljekset.
Lähdemäen vanha isäntä oli kuollut jo monta monituista vuotta sitten.Se sama ukko, joka oli noin kaksitoistavuotisen pojan korkuinen, eikävarreltaankaan paljoa vantterampi. Mutta se ukko olikin ollut ihanpuhtaasta teräksestä. Oli ollut vain mökin poika alkujaan ja itsetehnyt talon kylmään metsään. Seinätkin oli laatinut semmoiseksi, kuinne nytkin seisoivat Lähdemäen harjanteella, suurten, mykeväin peltojenpiirittämänä.
Pettua oli syönyt, ja petun syötyään kyntänyt ja raatanut. Itse kertoihän siitä monta kertaa vanhoilla päivillään, tuvan lattialla kävelläkääkertäen.
Se oli ollut teräksestä se ukko ja oli teräksestä kuolemaansa asti.Kuoltuaankin sanoi vielä yli orren hyppäävänsä ja käyvänsä toisenveljensä, yhtä teräksisen Mäkiahon ukon, luona viinoilla hautaanmennessään.
Mutta hän ei hypännyt yli orren eikä käynyt viinoillakaan Mäkiahossa.Täytyi mennä vain pihan lävitse, kun oma poikansa oli kirstun kannellaistumassa…
Hallavahapsinen vanha emäntä jäi taloon jälelle ja kaksi poikaa taloahoitamaan. Pojat tekivät työtä toimella ja sovinnolla, tekivät yhtätäsmällisesti kuin isäkin. Joskus yrittivät riitautua, mutta äitivanhantähden eivät ilenneet.
Mutta sitten heitti keikaa äitikin ja toinen veljeksistä istui hautaanmennessä hänen kirstunsa kannella.
Sitten jäivät veljekset kahden kesken. He elivät sovinnolla. Tuntuikuin äidin lempeä henki olisi ollut vihanpuuskia tyrryttämässä.
Sitten he läksivät kosimaan. Kosivat kilvan ja toivat kilvalla taloonkaksi emäntää.
Emännät hoitivat kotiaskareita ja miehet menivät raatamaan pelloilleen.
Mutta kerran kun miehet tulivat raatamasta, olivat emännätriitautuneet. He tahtoivat olla emäntiä toinen ja toinen, eivätkumpikaan yhdenvertaisia, vaan molemmat etunenässä.
Isännät menivät emäntiä sovittamaan, mutta sovintoa ei syntynyt, riidansyytä ei ottanut kukaan kannettavakseen ja entisiä riitojaselvitellessä riitautuivat välit yhä pahemmaksi. Isännätkinriitautuivat.
He söivät illallisen suutuksissaan ja äänettöminä. Sitten menivätpuhkaen lepoastioihinsa.
Mutta yön aikana he tuumivat vaimoineen uusia tuumia ja huomennasanoivat veljekset toisilleen, että he eroavat.
Ja he erosivat. Maat halaistiin kahtia, vanhempi veljes sai Lähdemäentaloineen ja sulatetuine peltoineen. Nuorempi veljes sai talon rahat jaosansa irtaimistosta.
Nuorempi veljes läksi rahoineen ja irtaimineen omalle maapalstalleen.Läksi suutuksissaan, ei tarjonnut työssä kovettunutta kättään veljellejäähyväisiksi.
Hän teki metsään toisen kartanon ja sulatti peltoja sen ympärille.Maahan rytkähtelivät suuret puut ja peltoaukea yhä leveni. Kannotkohoilivat maasta leveine juurineen ja suuria juurikkakasoja ilmestyiraadokselle