Produced by Tapio Riikonen
Ilveily yhdessä näytöksessä
Kirj.
Jules Moinaux
Mukaillen suomeksi J. S. [Johanna Silander]
Alfred Lagerbom, Hamina, 1898.
Tarkia
Arvid.
Petter, eräs miespalvelija Tarkian luona.
Eräs puutarhuri.
Eräs metsänvartija.
Engla, Tarkian tytär.
(Näyttämö esittää pientä salia, josta näköala on puistoon, kummassakinhuoneen nurkassa pienet pöydät, vasemmalla pöydällä lamppu, oikeallakukkavihko maljassa. Ovi perällä. Ovi oikealle ja kaksi oveavasemmalle. Oikealla ikkuna. Oikealla, pöydän yläpuolella, asekokoelma,muun muassa pyssy. Vasemmalla, etunäyttämöllä pöytä, jolle on ladottuuseampia kirjoja, paperia, kyniä ja mustetolppo. Oikealla pieni sohvaja pieni pöytä, jolla seisoo ompelurasia ja soitinkello).
Ensimäinen kohtaus.
Engla, (Sitten) Petter.
Engla (istuu pöydän edessä ja lukee erästä kirjaa). Ei edes kaikkeinuusimmat teokset minua ilahuta!… Ei, se saa olla! (Heittää kirjanpöydälle ja nousee). Ah! minun Jumalani, miten minulla on ikävä!(Istuutuu sohvalle ja katselee kukkasia maljassa). Kukkasia, jotka ovatneljän päivän vanhoja!… En tiedä mitä Petter ajattelee! (Soittaakelloa. Petter tulee peräovesta kirje kädessä). Hanki tänne uusiakukkasia Petter!
Petter. Kyllä neiti… (Menee kukkien luo). Teidän herra isänne eiole täällä, näen mä.
Engla (nousee äkkiä). Ei… Tuleeko ehkä joku vierailulle, Petter?
Petter. Ei, neiti, se on vaan kirje.
Engla (kärsimättömästi). Kirje… Niin, ne ovat ainoat uutisetnykyään, joita isä harrastaa. Kaikki tapahtuu kirjeellisesti.
(Istuutuu).
Petter (huoahtaen). Niin, herra Tarkia ei tahdo ottaa yhtä ainoaaihmistä vastaan, sitten kun hän on tullut kuuroksi, ja sitä on hän joollut kolme vuotta.
(Heittää pois kukkaset ikkunasta).
Engla. Ah, kun minulla on niin ikävä!… Petter, minulla on niinikävä!
Petter (pyyhkii lampunlasia). Entä minulla sitten, ajatelkaa neiti,herra Tarkia on ottanut minut palvelukseensa vaan korkean äänenitähden, ja nyt olen pakoitettu juttelemaan kanssansa koko pitkänpäivän!… (Vihasesti). Jutella!… Minä kutsun sitä jutella!… Minäkiitän, minä!… Minä huudan hänelle asioita, joita tulisi salassapitää, ja huudan hänelle kysymyksiä, joita tulisi sanoa kaikessahiljaisuudessa, neljän silmän välillä… Senlainen paikka… Senlainenpalvelus.
Engla. Ja se kuuluisa korvalääkäri, jolle isä kirjoitti kuukausisitten?… Hänestä ei puhuta sanaakaan enään.
Petter. Ei, varjelkoon! Hän ei edes nähnyt hyväksi vastata… Kuinkatämä päättyy?… Niin, kyllä minä tiedän, miten minulle tapahtuu…Kuuden kuukauden kuluttua, se on varma, en voi muuten puhua kuinliikkeillä, aivan kuin ilveilijät sirkuksessa… ääneni tulee päiväpäivältä tyhjemmäksi.
Engla (nauraa). Ha, ha, ha!
Petter. Te nauratte neiti sille, mutta minä en siinä näe mitäänomituista tai naurettavaa.
Engla. Hyvä Petter, minulla on niin harvoin tilaisuutta nauraa!…Olla tällä tavalla suljettuna yhdeksäntoista vuotiaana…
Petter. Niin, minulla olisi hyvin vaikeata olla teidän asemassanne…Sillä minulla on