Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Stefan Löfving'in
Päiväkirja.
Mukailemalla suomentanut E.
Toinen painos.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino 1874.
Digitalisoitu 1882 ilmestyneestä toisesta painoksesta.
Seuraavilla lehdillä annetaan uskollinen, vaikka lyhennetty suomennosStefan Löfving'in päiväkirjasta, joka vielä säilytetään Porvoon lukionkirjastossa ja muutoin on kokonaisena julkaistu "Lähteissä Ison-vihanhistoriaan".
Mikä mies Löfving oli?
Siihen antaa hänen oma päiväkirjansa parahimman vastauksen. Niinkuinleimuava virvatuli hän liikkuu edes-takaisin Ison-vihan synkimmässäpimeässä, ja hänen kertomuksensa kummallisista retkistään on laillansavalaisevainen; se valaisee ainakin sen verran, että näemme, kuinkapimeätä pimeys on.
Ja hänen oma luonteensa sitten! — mikä kummallinen aika, joka tämmöisiäihmisiä kasvatti! — Katsastakaamme hätäisesti niitä oloja, joissaLöfving oli syntynyt ja kasvanut.
V. 1689 Löfving syntyi Narvassa. Se oli Kaarlo XI:nnen hallitus-aika.Narva oli silloin Inkerinmaan kenraalikuvernöörin asema, ja Inkerinmaaoli ikäänkuin Suomenmaan etehinen, ei varsinaisesti Suomeen kuuluvana,mutta Suomalaisella väestöllä asutettu ja aiottu meidän maanulkovarustukseksi Venäläisiä vastaan. Melkein sama virka Suomen suhteenoli Käkisalmen läänillä, joka kuului Inkerinmaan kenraalikuvernörinalle.
V. 1698 Löfving'in isä, joka oli konstaapeli tykkiväessä, muutettiinKäkisalmen linnaan, ja poika seurasi ja tuli niinmuodoin nykyisenSuomenmaan alaan. Suuret nälkävuodet olivat äskettäin maassammesurmanneet seitsemännen osan asukkaista. Kaarlo XI oli kuollut. Nuorilapsimainen Kaarlo XII oli noussut hallitus-istuimelle, ja kaikkiRuotsin vallan naapurit alkoivat neuvoja laskea, mitenkä voisivatriistää itsellensä kappaleita nuoren hallitsijan kuninkaallisestaviitasta. Tsaari Venäjällä tahtoi Inkerinmaan, varsinkin Nevajoenrämeet, ja niin paljon Suomenniemestä kuin sodan onnetar saattaisihänelle suoda. Puolan kuningas kosi Liivin tasangoita ja Väinäjoenviljavia rantoja. Tanska pyysi takaisin mitä sillä ennen oliEtelä-Ruotsissa ollut. Näin koitti pohjoisille maille 17:s satalukuverisellä aamuruskolla.
Jo Helmikuussa 1699 tuli Suomeen sana, että Puolan kuningas oli karannutRiikaa vastaan. Suomen ruotuväki pantiin heti jalkeille; vuoden-aianvuoksi täytyi kulkea kiertämällä Inkerinmaan kautta. Mutta Suomenlahdenperukka oli vahvassa jäässä, niin että voitiin oikaista Viipurinseuduilta Harjavaltaan ja Kolkanpäähän. Eipä aikaakaan, niin oli jomiekanmelske alkanut. Jungfernhof'in luona Suomen poiat virittivät"Hakkapäälliläis"-muistot Saksilaisten vastustajainsa mielessä.
Vaan nyt oli tsaarikin pannut laumansa liikkeelle, Inkerin asukkaatpakenivat tulen ja miekan alta Viipuriin päin. Tsaarin armeija asettuiNarvan piirittämään. Silloin tuli nuori Kaarlo kuningas Viroon.Suomalaiset joukot kokoontuivat hänen ympärillensä, ja Narvan tappeluhetkeksi pelasti Narvan, Viron ja Inkerinmaan.
Mutta pian nuoren sankarin maineen-himo vietteli hänen pois näiltämailta. Tsaari tointui. V. 1703 koko Inkerinmaa joutui Venäläistenhaltuun. Pietarin kaupunki alkoi kohota Nevajoen vetelässä suussa.
Silloin Suomenmaa oli kadottanut ulkovarustuksensa. Inkeri ei enää ollutSuomalainen, ja tuhansia sen asukkaista siirtyi hävitetyiltäsyntymäsijoil