Produced by Tapio Riikonen
Salapoliisikertomus
Kirj.
STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
Suomennos
Tampereella,Kustannusliike Alku,1919.
1. Valekreivi.
2. Tuleva tehtävä.
3. Kragin käynti kreivin luona.
4. Sähkösanoma.
5. Teräslipas.
6. Amerikkalaiset sopimuspaperit.
7. Mies, jolla oli kummallinen nimi.
8. Huone n:o 6.
9. I.A.B. yhtiön osakkeet.
10. Automatka.
1. Valekreivi.
Tämä tapahtui neljän aikaan iltapäivällä.
Asbjörn Krag oli tapansa mukaan siihen aikaan päivästä Grand Hotellinkahvilassa. Hän kävi siellä tavallisesti, sikäli kuin aikaa oli, jokapäivä ja kolmesta eri syystä: odotellessaan päivällistä, lukeakseenulkolaisia lehtiä ja — katsellakseen ihmisiä, jotka täällä kävivät,paikassa, joka oli tullut kaikennäköisten ja kaltaisten ulkolaistentyyppien kokouspaikaksi.
Täällä hän oli tavannut juuri sellaisiakin olioita, joita kotimaansaviranomaiset innokkaasti etsivät ja silloin hän oli myöskin ainapitänyt huolen heidän kotimaahansa lähettämisestä.
Asbjörn Krag ei kiinnittänyt koskaan mitään huomiota naapureihinsaennenkuin oli lukenut sanomalehtiä ja tilannut erikoisjuomaansa.
Kun hän tänään oli lukenut lehtensä ja tilannut vahtimestarilta lisääjuotavaa, huomasi hän parin herrasmiehen juuri tulevan eteishuoneeseenja istuutuvan lähimmän oven pielessä olevaan sohvaan. Salapoliisinkatse kiintyi heti heihin.
Hän tunsi toisen olevan tunnetun laivanvarustaja Skogselnin pojan,miehen, joka siihen aikaan oli Kristianian rikkaimpia. Muttalaivanvarustajan poika ei tällä kertaa kiinnittänyt hänen mieltään vaanhänen seuralaisensa, roteva, hienosti puettu herrasmies, ulkonäöltääntyypillinen amerikkalainen, jolla oli hauskat ja miellyttävät kasvot jajonka Asbjörn Krag oli mielestään varmasti tuntenut. Siitä mahtoi ollakauan aikaa jo kulunut.
Salapoliisi koetti muistella aikoja taaksepäin, päästäkseen selvillemiehestä. Vihdoin hän muisti. Mutta siitä oli jo kulunut viisitoistavuotta, se oli siihen aikaan, jolloin rikokset eivät olleet yleensäniin laajalti järjestettyjä kuin meidän päivinämme.
Mies oli amerikkalainen Nelson, rohkea ja sivistynyt rikollinen, jokavuonna 1900 teki kolttosiaan Kristianiassa Oslon kreivin nimellä.
Krag hämmästyi suuresti tästä odottamattomasta tapaamisesta. Hän oliuskonut miehen jo aikoja sitten kuolleeksi ja haudatuksi tai ainakinvarmaan talteen teljetyksi vankilan muurien sisäpuolelle.
Samalla kuin Krag tunsi Nelsonin, kohotti hän Times-lehden kasvojensakohdalle voidakseen itse pysyä piilossa tuntemattomana. Mutta hän eisittenkään ollut varma, vaikka Oslon kreivi olisi jo kerinnyt hänethuomatakin, hän kurkisteli kuitenkin yli sanomalehden kreiviä, jokanäytti keskittävän kaiken huomionsa keskusteluun Oscar Skogselninkanssa. Tuntui sittenkin siltä kuin Oslon kreivi ei varmastikaan olluthuomannut Kragia ja salapoliisi oli siihen erinomaisen tyytyväinen. Hänkoetti tehdä huomioita tulematta itse paljastetuksi, mutta vähitellentuli hän kuitenkin siihen lopputulokseen että hänetkin oli nähty jatunnettu. Hän huomasi kreivin vähän väliä katsovan häneen päin ja kunKrag pani lehden pois ja hänen katseensa kohtasi Nelsonin, nyökkäsiNelson hänelle hymyillen, joka osoitti sitä iloa, mitä hänen entinenvastustajansa uudelleen tapaamisest