Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
H. G. Wells
Mailta ja meriltä 25.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1913.
Aarnihauta.
Lentävä mies.
Aepyornis-saari.
Konservaattorin riemuvoittoja.
Aarnihauta.
Vene läheni maata. Lahden poukama lepäsi tulijain edessä, ja senpohjukassa oleva tyrskytön paikka, missä ei näkynyt valkoista vaahtoa,osoitti millä kohtaa mereen laskevan pienen joen suu oli; aarniometsäntiheämpi kasvu ja tummempi vihreys osoitti joen juoksua kaukaistenkukkuloiden välitse.
Metsä ulottui täällä ihan rantaan saakka. Siintävinä ja ääriviivoiltaanutuisina kohosivat taampana etäisyydessä vuoret ikäänkuin äkkiäjäätyneet aallot. Meri oli tyven, vain mainingit liikkuivat hiljaa.Aurinko helotti polttavan kuumasti.
Airoissa istuva mies keskeytti soutunsa. "Täällä jossakin sen pitäisiolla", sanoi hän. Hän veti airot veneeseen ja ojensi kätensä suoraaneteensä.
Kokassa istuva toinen mies tähysti maata tarkoin. Hänellä oli keltainenpaperilehti polvillaan.
"Tulehan katsomaan tätä, Evans", sanoi hän.
Molemmat miehet puhuivat hiljaa, ja heidän huulensa olivat kovat jakuivat.
Evansiksi nimitetty mies tuli hoiperrellen kokkaan päin, kunnes saattoinähdä toverinsa olan yli.
Paperi muistutti kömpelösti piirrettyä karttaa. Paljostataskussa-kantamisesta se oli kulunut laskospaikoistaan rikki, ja miespiteli haalistuneita palasia koossa niistä kohdin, mistä ne olivatlähteneet irti. Siinä saattoi heikosti erottaa lahdelman ääripiirteetmiltei poishankautuneina lyijykynäviivoina.
"Tässä", sanoi Evans, "on tyrskypaikka, ja tuossa on joen suu."
Hän kuljetti peukaloaan karttaa pitkin.
"Tämä mutkikas viiva on joki — tahtoisinpa saada siitä kulauksensuuhuni — ja tämä tähti osoittaa paikkaa."
"Näethän tuon pisteviivan tuossa", sanoi karttaa pitelevä mies. "Se onsuora viiva, joka kulkee riutan aukeamasta palmuryhmän luo. Tähti onsiinä, missä tämä viiva leikkaa joen. Meidän täytyy panna merkille sepaikka, kun laskemme rantajärveen."
"Mitä ihmettä nuo pienet viivat tässä alhaalla mahtavat merkitä?" sanoiEvans. "Siinä näyttää olevan ikäänkuin rakennuksen pohjapiirros taijotakin sellaista. Mutta mitä nuo kaikki sikinsokin vedetyt pikkupiirrot ovat olevinaan, sitä en käsitä. Ja mitä tuo kirjoitusmerkitsee?"
"Se on kiinankieltä", selitti karttaa pitelevä mies.
"Luonnollisesti", vastasi Evans. "Hänhän oli kiinalainen."
"He olivat kaikki kiinalaisia", sanoi karttamies.
Molemmat istuivat hetkisen ja tuijottivat maata, jota kohden venehiljalleen lipui. Sitten Evans katsahti airoihin.
"Nyt on sinun vuorosi soutaa, Hooker", sanoi hän.
Kumppani laskosti paperin rauhallisesti, pisti sen taskuunsa, astuivarovasti Evansin ohi ja alkoi soutaa. Hänen liikkeensä olivat väsyneetkuten miehen, jonka voimat ovat miltei tyyten lopussa.
Evans istui puoliavoimin silmin ja katseli koralliriutanvalkovaahtoista tyrskyä, joka hiljalleen läheni. Taivas oli kuintulinen pätsi, sillä aurinko oli puolipäivän korkeudella.
Vaikka he nyt olivat niin lähellä aarretta, ei hän kuitenkaan tuntenutsitä iloa, jota oli odottanut. Ääretön jännitys kamppai