Kirj.
Kálman Mikszáth
Unkarin kielestä suomensi
Niilo E. Wainio
Porvoossa,Werner Söderström,1891.
Kulta-neiti.
Se musta paikka.
Säkkipillin puhaltaja Lapaj.
Kummallinen kuitti.
Brezón hanhet.
Sisareni hautakiveä noutamassa.
Hyvät herrat! Jos helvetin pahojen henkien päähän pistäisi rakentaakaupunkia, niin siitä varmaan tulisi Schemnitzin kaltainen.
Sikäläinen arvoisa maistraatti suokoon anteeksi tämän arvostelun, silläei ole sen tarkoituksena loukkaus eikä iva, ei ainakaan tätä nykyäelävien ihmisten suhteen, jotka eivät suinkaan ole syypäät siihen, ettäheidän esi-isänsä ovat kaupungin niin kieroon paikkaan rakentaneet.Ajattelepas, hyvä lukija, joka et ole näillä seuduilla ollut, muutamaasataa vuorenhuippua, yhtä monta kattilantapaista laakson syvännettä,muutamaa tusinaa kukkulaa, joille on taajaan rakennettu kaikennäköisiähuoneita; etupuoli saattaa olla kolmikerroksinen, mutta takapuoliarakennus nojaa ja liittyy itse kallioseinään.
Kun kävelee tämän kaupungin luontoperäisellä katukivityksellä, niintulee sydän tulville asti täyteen ihmisystävällisiä tunteita ja täytyymieli heltyneenä huoata: »kuinkahan täälläkin voivat ihmiset asua!»
Seutu on kolkko ja ruma, ilmat aina epäsuotuisat.
Szitnya vuori, »pilvien rakastaja», vetää väkisinkin alas kylmäärintaansa vasten rakastettujaan, minne ikinä menossa ovatkin.
Ja kun ei ole pilviä tienoilla, niin puskuu se ärtyisen vanhanpiianlailla ja synnyttää tuulta. Kun ei sada, niin tuuli vinkuu vuortenrotkoissa ja huoneiden nurkissa.
Se on kamala kaupunki! Ilman myrkyttävät vuorikaivoksista nousevathöyryt, ja sen vesi synnyttää tauteja kelmeäposkisiin neitosiinsekä epäkypsiin nuorukaisiin. Toissa vuonna kelpasi asevelvollistenkatselmuksessa kuudestasadasta kutsuntaan saapuneesta neljä »keisarinmieheksi». (Melkein häpeen mainitakin.)
Näin kerran ikäpuolen eukon kauhean suuri kori selässä läähättäen jamiltei väsymyksestä maahan vaipuen kiipeevän vastamäkeä ylöspäin, silläSchemnitzissä joko kiivetään ylös taikka lasketaan alas. Kolmattakeinoa ei ole.
Korista nousi kovasti savua. Luulin jotain sen sisässä syttyneentuleen, jonkatähden huusin tuolle slovakilaiselle eukko pahaiselle:
— Muori, kori palaa!
Hymyillen käänsi hän lyijynharmaat kasvonsa minua päin sekä vastasiäidillisellä itsetunnolla:
— Mitä vielä. Pikku Ignatius siellä polttelee tupakkaa.
Ja todellakin istui selkä väärässä kyykisteli korin pohjalla pojanressu, joka jo osasi piippua polttaa, vaikka äidin häntä vielä pitiselässä kantaa.
Ei missään mailmassa taivaallinen kaitselmuskaan ole niin puolueellinenkuin Schemnitzissä. Kukkulalla asuvalle Tapani Csemezille nouseeaurinko tuntia aikaisemmin ja laskee kahta tuntia myöhemmin kuinlähimmälle naapurille, alhaalla asuvalle Tapani Kutlikille; eikämissään liioin ole niin omituisia kulkureittiä kuin täällä.
Päivällisen jälkeen esimerkiksi Csemezin Kristina niminen tyttö seisooviheriäksi maalatun portin suussa, ja nähdessään, että MirkovszkinBohuska niminen neiti tuolla toisella vuorenkukkulalla käveleepuutarhantapaisessa, niin hän tervehtää naapuritarta ystävällisesti,kaunista pääkköstään nyökäten sekä hu